Llygedyn Mab Y Ddraig KTK-III, VWY-II

Välillä on sellaisia päiviä, kun tekee mieli tehdä jotain normaalista poikkeavaa. Tänään se jokin oli esteiden hyppely Möhkön kanssa. Tässä yhtälössä on monta katastrofin ainesta: ratsastaja, joka ei koskaan hyppää, poni, jonka suvussa on pelkkiä esteponeja, sekä äärimmäisen surkea kalusto. Aloittelimme Möhkön kanssa pelkillä maapuomeilla, jotka selvästi saivat Möhkön virkeäksi. Mitä enemmän puomeja ja lopulta kavaletteja ylitimme, sitä kuumemmalta Möhkö alkoi tuntua. Se jos joku oli outo fiilis, kun yleensä Möhkö on niin tasainen ja kuuliainen. Kun edessämme siinsi lopulta ensimmäinen pystyeste niin Möhkö suorastaan ampaisi laukannostoavuista liikkeelle korvat tötteröllä ja pää korkealla pystyssä. Oriin vauhti tuli itselleni niin yllätyksenä, että pysyin hädin tuskin kyydissä ylittäessämme esteen, ja sen jälkeen kesti ainakin puoli kierrosta että sain puhisevan ja ilopukkia heittävän oriin takaisin kuulolle. Herkkänä säikkyjänä minä päätin heti, että minun esteratsastajan urani oli tässä, eiköhän mennä maastoon rauhoittumaan. Möhkölle jäi kuitenkin selvästi kytkin pohjaan tuosta yhdestä ainokaisesta esteestä, ja ori koitti maastossakin ottaa vähän laukka-askelta täysin oma-aloitteisesti. "Juu ei, eiköhän mennä kotiin", totesin tylsänä ja käänsin oriin takaisin kohti tallipihaa. Minähän en aio katkoa luitani juuri ennen viikonloppua.

Möhkön ensimmäiset kisat ovat nyt takana ja fiilis on samanaikaisesti mahtava ja hieman pettynyt. Osallistuimme kaksipäiväisiin kisoihin, joissa kilpailtiin ensimmäisenä päivänä koulukokeessa ja toisena tarkkuuskokeessa. Marraskuisen sään takia kisat pidettiin valtavassa maneesissa. Minua huolestutti jo kättelyssä, että miten me mahdutaan Möhkön valtavien kärryjen ja askelten kanssa pujottelemaan seinien väliin. Koitin jättää murheet tarkkuuskokeesta kuitenkin toiselle päivälle ja suoriutua ensin koulukokeesta.

Koulukoe meni loistavasti, kuten odottaa saattoi. Ikäänsä nähden Möhkö pysyi hienosti muodossa kaikissa askellajeissa, käännöksissä ja ympyröillä, ja lisätyn ravin ja harjoitusravin ero näkyi varmasti katsomon viimeiselle rivillekin asti. Pääsimme koulukokeen perusteella peräti sijoille asti! Valitettavasti kokonaistuloksessa otettaisiin huomioon vielä tarkkuuskoe, joka minua kauheasti jännitti.

Seuraavana päivänä astelimme maneesiin suorittamaan sen pahaisen tarkkuuskokeen, joka oli valvottanut minua koko yön. Möhkö puhkui energiaa radalla (ori arvaa kentälle asetelluista kartioista, että kohta päästään laukkamaan) ja sekös minua ahdisti vielä enemmän. Meidän tarkkuussuoritushan kaatui lopulta siihen, että minä en uskaltanut päästää Möhköä menemään kovin lujaa. Pitkillä suorilla uskalsin jopa antaa oriille vähän ohjaa laukassa, mutta kaikki kaarrokset ja kurvit otimme rauhallisesti ravissa. Heti kuuluttajan julistettua aikamme minä tajusin, että pitäisimme luokan häntäpäätä. Niinhän siinä lopulta kävi, että hidas aikamme ja muutama virhepiste tiputtivat meidät pois palkintopallilta. Se jäi tietysti kalvamaan (varsinkin kun näin seuraavia luokkia seuratessani, että noin isossa maneesissa oli turvallista laukata), mutta toisaalta koulukoe meni erittäin hyvin ja Möhkö käyttäytyi niin hienosti, että ruusukesijaan ei tarvitse enää muuta kuin kuskin rohkaistumista!

Tänään oli jännittävä päivä, sillä olimme ilmoittautuneet Möhkön kanssa valjakkajovalmennukseen. Toistaiseksi olemme treenailleet lajia vain kotona huvikseen starttaamatta kisoissa ollenkaan, koska olen ollut huolissani siitä, kannattaako vahvasti estesukuista ponia väkisin viedä koulusuuntaan. Askeltahan Möhköstä löytyy ja se on lisäksi kauhean kuuliainen ja yritteliäs, minkä vuoksi lopulta päädyin ilmoittamaan meidät tähän nuorten valjakkohevosten workshopiin. Ajaminen on itselleni kovin rakas laji, joten päätin, että jos valmentaja näyttää meille vihreää valoa niin sitten ilmoitan Möhkön sen ensimmäisiin kisoihin.

Ympäri maata reissaaminen oli Möhkölle jo tuttua puuhaa kun saavuimme valmennuspaikalle, mutta toistaiseksi Möhköllä ei oltu vielä ajettu tai ratsastettu kertaakaan kodin ulkopuolella. Minua ei silti jännittänyt ollenkaan - jos joku asia on käynyt selväksi niin se on se, että Möhkö käyttäytyy aina moitteettomasti paikassa kuin paikassa.

Valmennus sujui meidän osalta oikein hienosti. Möhkö oli tuttuun tapaan yhteistyöhaluinen ja reipas oma itsensä. Suoriuduimme kaikista tehtävistä vähintään kohtuullisesti. Parhaiten meillä meni tietysti lisätyt ravit, jotka saivat valmentajankin leuan tippumaan lattiaan. "No jos tuo poni on estesukuinen niin olisi silti rikos olla viemättä sitä koulukokeeseen, katsokaa nyt hyvänen aika tuota ravia!", hän huudahti silmät suurina. Valmennuksen jälkeen saimme vielä parannusehdotukset - kunhan ponin kanssa treenaataan myös vähän kokoamista lisäämisen lisäksi ja kuski muistaa käyttää ohjia ponin kanssa keskusteluun eikä niiden päässä roikkumiseen niin hyvä tulee. "Tsemppiä ensimmäisiin kisoihin", hän toivotti poistuessamme maneesista.

Lokakuussa meiltä lähti nuorten welshien arviointiin peräti kolme oria. Lauman keski-iän ja testosteronimäärän perusteella reissun olisi voinut arvella olevan katastrofi, mutta onneksi kaikki meidän pojat olivat tässä tapauksessa oikein hyväkäytöksisiä ja suhtautuivat kokemukseen positiivisesti. Möhkö oli ihastuttanut meidät jo varsana sen loistavalla kotikäytöksellä, joten tätä oria kohtaan odotukset olivat korkeimmat. Kuten arvata saattoi, ei uusi nuoria poneja kuhiseva tapahtumapaikka liiemmin Möhköä hätkäyttänyt. Tietysti alkuun Möhkön piti hieman makustella ilmapiiriä ja pörhistellä muille oreille, mutta isossa kaavassa Möhkön "egoilu" on todella maltillista, ellei jopa mitätöntä. Pieni tökkäys kaulalle ja lohikäärmeemme palautuu äkkiä maan tasalle ja on taas oma hellyydenkipeä itsensä. Käytöksestä Möhkö sai täydet 10/10 pistettä, mikä ei yllättänyt talliporukasta ketään. Eniten Möhkön pisteitä laski heikot käyntipisteet, mutta erityisesti ravista ori sai kiitosta - kuvien perusteella ei ole vaikeaa päätellä miksi. Kaiken kaikkiaan Möhkö suoriutui päivästä erittäin hienosti ja tulemme jatkossakin viemään sitä erilaisiin tapahtumiin luottavaisin mielin. Möhkö palkittiin 27 yhteispisteellä ja Excellent Welsh Youngster -tittelillä!

Huomasin lokakuussa virtuaalifoorumin welsh-keskustelussa elenin viestin, jossa hän mainosti poneistaan olevan mahdollista saada tilausvarsoja. Welshponeja elenillä ei enää ollut kuin muutama hassu C- ja D-sektioista. Ponilistasta silmääni pomppasi cob-ori Llygedyn White Wyvern, joka oli oikeastaan kiinnittänyt huomioni ensi kertaa jo kauan aikaa sitten, kun olin nähnyt sen jälkeläisen ponikantakirjassa. Toki tuolloin päässäni kävi ajatus siitä, että olisihan noin upeasta oriista hienoa omistaa varsa, mutta silloin ajatus tuntui lähinnä haaveilulta. Nyt kun minulla oli konkreettinen tilaisuus saada tuosta jylhästä perlinosta itselleni jälkeläinen, en jäänyt turhia jahkailemaan. Emäehdokkaaksi valitsin niin ikään welsh cobiksi erikoisen värisen Llygedyn Mwyndeg Main. Tilausvarsaideani ei ollut läpihuutojuttu - elen kertoi, että hän oli kaavaillut jättävänsä haluamastani yhdistelmästä varsan itselleen. Lopulta elen kuitenkin myöntyi pyyntööni, vedoten siihen, että kiireidensä lomasta hänellä tuskin olisi aikaa edes teettää varsoja itselleen. Näin sai siis alkunsa minulle räätälöity tilausvarsa Llygedyn Mab Y Ddraig - eli suomeksi lohikäärmeen poika.