Hopewood Connemaras

Hopewood Magnolia

VH18-035-0197
Connemaranponitamma, ruunivoikonpäistärikönkimo, 144 cm
Syntynyt 1.10.2018, 12-vuotias ‒ täyttänyt 4 vuotta 1.11.2018
Kasvattanut JP, Hopewood Connemaras ‒ omistaa JP (VRL-01948), Hopewood Connemaras
Kouluratsastuspainotteinen, kilpailee tasolla Helppo A

Palkinnot

KTK-II
Marraskuu 2018
19 + 19 + 19 + 20 = 77p.
KRJ-II
Heinäkuu 2019
8 + 41 + 20 + 10 + 15 = 94p.

Luonnekuvaus

Maggie on brittiläisen tuontitammani Moiran toinen jälkeläinen. Maggie osoittautui heti syntymänsä jälkeen varsin maltilliseksi ja tasapainoiseksi poniksi, mikä tosin oli emän luonteen perusteella täysin odotettavissa. Olin aluksi kovin onnellinen Maggien helposta käsiteltävyydestä ja siitä, että se ei pelännyt yhtään mitään, mutta nykyään Maggien ollessa täysikasvuinen poni, ovat sen vahvimmat luonteenpiirteet kääntyneet itseään vastaan. Nykyään Maggieta ei voi kuvailla tyyneksi, vaan oikeastaan välinpitämättömäksi. Se ei myöskään ole rauhallinen ratsu, vaan suoraan sanoen laiska.

Maggie ei pelkää yhtään mitään tai ketään - tämä on valehtelematta yksi vaarattomimmista poneista, mitä olen omistanut. Maggielle voi tehdä mitä vaan kengityksestä haavojen hoitoon ja vesipesuihin ilman huolta hepuleista tai tuntemattomien ihmisten aristelusta. Maggien harjauksessa ja varustelussa ei ole muita ongelmia, kuin kavioiden putsaus ja satulavyön kiristys. Kun Maggie on löytänyt mukavan seisoskelupaikan itselleen, se seisoo niillä sijoillaan kuin liimattu vaikka maailman tappiin asti - yritäpäs siinä sitten siirtää tamma pois karsinansa nurkasta harjattavaksi tai maanitella sitä nostamaan laiskat kinttunsa ylös puhdistettavaksi. Minusta tuntuu, että Maggie on myös kehittänyt itselleen jonkinlaisen satulanpaikannus-ohjelman pieneen päähänsä, jolla se aistii tuon inhan nahkalärpäkkeen lähestymisen reviirilleen. Tällöin alkaakin Maggien bravuuri eli mahan pullistelu, joka on yleisin syy sille, että treenit Maggien kanssa myöhästyvät aina vartilla.

Maggien siirto paikasta A paikkaan B ei yleensä ole se temmokkain kyyti, jonka voi kokea. Taluttaessa Maggie laahautuu perässä löntystelevin, kompastelevin askelein, ja jos Maggieta ei enää huvita liikkua kauemmas, se pistää liinat kiinni vaikka keskelle tallikäytävää tai maastopolkua. Jos Maggiella lähtee ratsastamaan, viimeinen virhe jonka ihminen haluaa tehdä, on unohtaa raipan kotiin. Maggie on toden totta patalaiska poni joka on mestari menemään sieltä, mistä aita on matalin, jos selässä ei ole tomera ratsastaja. Kun Maggien saa vihdoin herätettyä tälle planeetalle alkuverryttelyjen jälkeen, voi tamman ratsastettavuudesta löytää hyviäkin puolia. Kuten emällään, myös Maggiella on erittäin tasaiset ja helposti istuttavat askellajit sekä oikein notkea runko, minkä vuoksi se on mielestäni kelpo kouluponi sille päälle sattuessaan.

Maggien järkkymätön luonne tekee siitä mielestäni oivan kilpaponin. Maggie ei häiriinny kovasta metelistä, meiningistä ja vaihtelevasta ympäristöstä, ja alkuverryttelyjen jälkeen se keskittyy tosissaan vain suoritukseen, eikä mihinkään muuhun. Parhaillaan Maggie on silloin, kun se kilpailee kahdessa luokassa samana päivänä, sillä mitä enemmän ja pidempään Maggielta pyytää, sitä enemmän se antaa. Jälkimmäisessä luokassa Maggiesta voi siis saada irti oikean liitokavion! Silloin minäkin usein alan pohtimaan, että eipä tämä mikään pöllömpi poni olekaan - mutta pian saavummekin jo takaisin kotiin ja trailerista ulos astelee se sama tuttu, hidas laiskiainen.

Sukuselvitys

i: Ashford Reamon
perlino, 147 cm, IRL
ii: Ashford Ádhamh iii: Eoin Ashton
iie: Ashford Niallán
ie: Feidhelm iei: Ashford Caradog
iee: Flannaith
e: Springmill's Moira
rnpäiskm, 143 cm, GBR
ei: Inismeade Bobby eii: Kinnegad Fionn
eie: Ciar Silk Lassie
ee: Springmill's Madison eei: Cloonmount Silver
eee: Carragh Maggie

Jälkeläistiedot

04.11.2018 conn-o Hopewood Hazy Storm (i. Hopewood Hazy Rain)
01.12.2018 conn-t Hopewood Winnie (i. Cefnmoor Gaelan)

Kilpailutulokset

Näyttelyt - 2 sertiä
08.10.2018 NJ Cefnmoor, 2/6 - irtoSERT (pt. Ida)
28.04.2019 NJ Hopewood Connemaras, BIS4 - MVA-SERT (pt. Sorel)

Kouluratsastus - 41 sijoitusta
24.10.2018 KRJ Runoratsut, Helppo B, 3/40
25.10.2018 KRJ Moana part breds, Helppo B, 8/100
25.10.2018 KRJ Moana part breds, Helppo B, 9/100
01.11.2018 KRJ Adina, Helppo A, 2/100 (82,857 %)
03.11.2018 KRJ Rushock Bog, Helppo A, 4/30
09.11.2018 KRJ Rushock Bog, Helppo A, 4/30
09.11.2018 KRJ Hiprakka, Helppo A, 1/30
14.11.2018 KRJ Ristikallio, Helppo A, 5/50
15.11.2018 KRJ Stall Fernweh, Helppo A, 3/40
17.11.2018 KRJ Hiprakka, Helppo A, 2/30
17.11.2018 KRJ Stall Fernweh, Helppo A, 4/40
20.11.2018 KRJ Ristikallio, Helppo A, 4/50
02.12.2018 KRJ Cliché Baroque, Helppo A, 2/30
09.12.2018 KRJ Cliché Baroque, Helppo A, 3/30
12.12.2018 KRJ Kaarnan Suomenhevoset, Helppo A, 1/30
06.01.2019 KRJ Ruskavaara, Helppo A, 2/30
09.01.2019 KRJ Ruskavaara, Helppo A, 3/30
13.01.2019 KRJ Hornanhovi, Helppo B, 3/30
15.01.2019 KRJ Hornanhovi, Helppo B, 1/30
20.01.2019 KRJ Hornanhovi, Helppo B, 4/30
20.01.2019 KRJ Ponitila Adina, Helppo A, 5/53
23.01.2019 KRJ Ponitila Adina, Helppo A, 5/53
27.01.2019 KRJ Ponitila Adina, Helppo A, 3/53
30.01.2019 KRJ Hornanhovi, Helppo B, 5/30
11.02.2019 KRJ Huvitus, Helppo A, 5/30
17.02.2019 KRJ Rushock Bog, Helppo A, 5/40
25.02.2019 KRJ Rushock Bog, Helppo A, 4/40
07.03.2019 KRJ Riimuvaara, Helppo A, 4/30
08.03.2019 KRJ Riimuvaara, Helppo A, 5/30
08.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 1/30
08.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 3/30
12.03.2019 KRJ Kuuran Suomenhevoset, Helppo A, 3/40
14.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 2/30
14.03.2019 KRJ Kuuran Suomenhevoset, Helppo A, 4/40
17.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 3/30
17.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 5/30
18.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 2/30
19.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 4/30
21.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 5/30
25.03.2019 KRJ Hiprakka, Helppo A, 3/30
30.04.2019 KRJ Cup Harmaatuulen oriasema, Helppo A, 1/204 (82,857 %)

Kouluratsastusvalmennukset (2 kpl)

16.4.2019 - Crimisin valmennus:

Seuravaana päivänä palasin Hopewoodiin valmentamaan. Olin edellisenä päivänä valmentanut sileällä kahta ponia, ja nyt oli taas seuraavan kahden vuoro. Päivän ensimmäinen ratsu, hauskannäköinen kärpäskimo askelsi jo kentällä unisessa käynnissä, kun saavuin paikalle. "Anteeksi kauheasti, että mä olen myöhässä", pahoittelin JP:lle, joka vain naurahti: "me vasta tultiin tähän." Katsoin kelloa ja kurtistin kulmiani. Olimme siis olleet molemmat myöhässä. "No, pistäpäs vähän vauhtia siihen poniin sitten", totesin virnistäen. Tamma askelsi kuin se olisi ollut vielä puoliunessa tai vähintään satavuotias. Raippa oli ahkerassa käytössä, kun JP yritti parhaansa mukaan saada patalaiskaan poniin liikettä. Mokomasta tuli enemmänkin mieleen välinpitämätön, ratsastuskoulun työhönsä kyrpiintynyt opetusratsu kuin mikään vakavasti otettava kilpaponi.

Kun tahmeat alkuverryttelyt olivat ohitse ja poni oli saatu oikeasti töihin, näin Maggien aivan uudessa valossa. Se taipui ja väisti yllättävän notkeasti ollessaan avuilla. Poni saikin vuolaat kiitokset tehdessään oikeasti kunnolla töitä. Olihan se vaatinut herättelyä, mutta juuri nyt vaiva tuntui sen arvoiselta, kun katsoin ponin työskentelyä kolmikaarisella kiemurauralla. Se kulki nätissä peräänannossa ja asettui vaivattoman näköisesti aina haluttuun suuntaan. "Hyvä, anna vaan kävellä", kehotin ratsastajaa hienosti sujuneen tehtävän päätteksi. "Tämä on kyllä ihan eri luokkaa kuin ne kaksi aiempaa", hymähdin ristiessäni käsiä puuskaan. "Tää on itse asiassa sen eilisen orin emä", JP totesi antaessaan ponille vapaan ohjan. Kohotin kulmiani, vaikka eihän asian olisi sinänsä pitänyt yllättää: muistin kyllä, että ori oli Hopewoodin oma kasvatti. Menohaluiltaan ne kaksi olivat kyllä yhtä kaukana toisistaan kuin etelä lännestä.

20.4.2019 - Humuttimen valmennus:

Päivän toinen valmennettava saapui kentälle suunnilleen vartin myöhässä, ja silloinkin aika hitaasti edeten. Hopewood Magnolia eli Maggie olikin minulle jo tuttu kimo, olihan minulla siitä ihana nuori tamma itselläni, joka näytti perineen emänsä laiskanpulskeaa luonnetta ainakin jossain määrin. Sitä minä en vaan ymmärtänyt, että miten edellinen valmennettava Hasse oli samasta puusta veistetty, sillä oli selvästi isältään enemmän työmotivaatiota kuin emältään. JP aloitti pahoitellen poninsa verryttelyn. Laiskaa meininkiä seuratessani en voinut kuin kiitollisena tuumata, että oma tammani Winniekin on selvästi perinyt työmoraalinsa enemmän isän puolelta.

Maggie oli suorastaan sysilaiskalla päällä, ja JP sai tosissaan käyttää raippaa jopa käynnissä. Itsellä ihan tuli hiki pintaan pelkästään katsellessani ratsukon vaivalloista menoa. Arvelen, että Maggie on paatunut raippaan vai sitten ei muuten vain kunnioita sitä, koska askelta tammasta ei irronnut yhtään enempää raipasta huolimatta. ”Jatka vaan vielä, yritetään saada siihen edes jotain elämää!”, kannustin JP:tä ja pohdin, että ellei tämä vanhaa tuntiratsulusmua muistuttava tamma tästä nyt viiden minuutin sisään käynnisty, kokeilemme toisena päivänä uudestaan, turhaa sitä oli uralla löntystämässä pitää. Näyttäisi pahalta kaikkien puolesta. Ratsastajan sinnikäs yrittäminen lopulta tuntui auttavan, ja tervassa uiva täi - siis Maggie - jotenkin reipastui (vaiko alentui lopulta) ratsastajansa tahtoon ja nosti jopa meille laiskan ja maatavoittavan ravin. Parempi se oli kuin ei mitään, äkkiä kiinni tilaisuuteen! Pyysin JP:n nyt uralla keskittymään ihan tamman askeleen pidentämiseen ja ravivauhdin ylläpitämiseen. Kellon kulkusuuntaan uralla edeten ohjeistin ratsukon kahdeksan metrin voltille puolimatkassa, ja heti kulmassa toiseen. Siitä keskihalkaisijaa pitkin harjoitus-keski-harjoitus-keskiravivaihtoja ja päinvastaiseen kulkusuuntaan, keskiravia ylläpitäen.

Päätin jättää vielä laukat nähtäväksi Maggien ravatessa laiskasti uralla ensimmäiselle voltille, ja vaikka erittäin tuskallista katsottavaa se oli ja kimo ei tosiaankaan muistuttanut mitään hienoa kouluponia, tuli siitä voltti. Ratsastajan niska oli nihkeä varmaan suurimmaksi osin hiestä, eikä suinkaan sateesta niin kuin meikäläisen. Laiska harjoitusravi jatkui aina keskihalkaisijan alkuun, jossa Maggie osittain varmaan alkoi tuntea ratsastajansa kiukustumisen selässä köröttelyyn. Toisaalta osittain Maggie myös varmaan jo ymmärsi, että ei tästä pääsisikään pois vaikka kuinka esittäisi tietämätöntä muulia. Niinpä se suorastaan dramaattisesti huokaisten nosti lopulta keskiraville. Tässä vaiheessa valmentajanakin meinasin jo pillittää onnesta. Vaihtojen edetessä connemara skarppasi ja alkoi etäisesti muistuttaa jo tasonsa kouluratsua, vaikka tahti oli edelleen verkkaisempi. Pitkälle sivulle tultaessa halusin vaatia laiskimukselta laukkaa. JP selvästi halusi vuorostaan tihrustaa itkua, juurihan Maggie oli saatu ravaamaan, mutta lähti rohkeasti nostamaan tahmean ja lyhyen laukan. Pyysin aluksi ihan vaan pidennettyä, sillä kimo ei varmasti lähtisi reippaammin liikkeelle ennen sen tikityksen poiskytkemistä, ja vasta viimeisen uransivun tullessa tamma teki, mitä haluttiin. Siitä kehtasin mennä pyytämään ratsukkoa lävistäjälle harjoituslaukassa, josta sitten kolmikaariselle kiemurauralle lisättyä ja pidennettyä laukkaa vaihdellen. Ratsukon vauhtiin jäi edelleen toivomisen varaa, mutta olin jo tähän mennessä ihan tyytyväinen, mitä olimme saavuttaneet. Eihän lusmu ollut edes meinannut raville nostaa alussa! Harmittavasti Maggien päästessä vauhtiin kello kuitenkin lähestyi jo seuraavan valmennettavan vuoroa, joten päästin kovan työn tehneen JP:n sekä väsähtäneen Maggien loppukäynneille.