✝ RIP Fellbury Angelica (8.2.2022)
Fellbury Angelica
Voikko (mushroom-kantaja*) minishetlanninponitamma, 83 cm
Syntynyt 10.7.2019, rekisterinumero VH19-017-0387
Kasvattanut JP, Fellbury Stud
Omistaa JP (VRL-01948)
Valjakkoajopainotteinen / noviisi
Kisaeläkkeellä
Luonnekuvaus
Kaunis Angelica eli Likka hurmaa Fellburyn vierailijat upealla värityksellään ja taskukokoisuudellaan. Valitettavasti ihmisten ja muiden ponien on kuitenkin vähän hankalampi hurmata Likka, sillä tämä tamma on hyvin omanarvontuntoinen eikä suostu ihan mihin tahansa koiruuksiin vain seuran takia. Likka kääntää rohkeasti takapuolta niille poneille, jotka tulevat pihatossa liian lähelle, ja näyttää hoitajillekin pitkää naamaa, jos kaikki ei suju tamman mielen mukaan.
Likan kanssa arjen askareet sujuvat hyvin vaihtelevasti. Joskus Likka on niin säyseällä tuulella, että sen saa helposti siirrettyä paikasta toiseen ja putsattuakin ilman sudenkuoppia. Tämä on tyypillistä yleensä raskaan treenin jälkeen. Jos Likka on selvästi saanut viettää liikaa aikaa yksikseen juonien hoitajiaan vastaan, niin se on ärsyttävä poni käsitellä. Likka irvistää jokaiselle harjalle, jonka sen lähelle tuot, eikä suostu seuraamaan taluttajaansa mihinkään. Kun Likka päättää mielensä jostain asiasta, niin se on hyvin hankalaa kääntää takaisin.
Valjakkoajossa Likka on ihan taitava ja verkkaasti liikkuva poni. Luonnollisesti aloittelijoiden poni Likka ei ole, sillä Likka haistaa epävarmuuden kilometrien päästä ja kuskaa sitten ohjastajaansa pitkin kenttää ihan miten sattuu. Likka on sille päälle sattuessaan kova suustaan eikä ota mitään apuja kuuleviin korviinsa. Likan ohjastaja on kuitenkin yksi meidän kokemattomimmista kisaajista, Liinu, mutta hän tulee kuitenkin Likan kanssa hyvin toimeen. Tämä johtunee siitä, että Liinu oli aktiivisesti mukana opettamassa Likkaa ajolle nuorena ja on täten ansainnut Likan luottamuksen. Muuten kaikkien hermojen säästymiseksi en laittaisi ketään lajiin vasta tutustuvaa ihmistä Likan kyytiin.
Sukuselvitys
i: Mangon Fifth Avenue mini, vkk, 79 cm KTK-II |
ii: Balsdean Palm Walk mini, vkk, 79 cm |
iii: Bay Leaf Double evm tunt |
iie: Hightime Enigma evm tunt |
||
ie: Bijou v.h. Goedehof mini, vprt, 80 cm VIR MVA Ch, KTK-II |
iei: Shadu v.h. Goedehof evm tunt |
|
iee: Polly v.h. Goedehof evm tunt |
||
e: Hanneke v.d. Zanneshof mini, vkkkrj, 84 cm VVJ-II |
ei: Sjoerd v.d. Teuberhof mini, rtkrj mushroom, 83 cm KTK-II, YLA2 |
eii: Simon v.d. Egertsdaal evm vkkkrj |
eie: Zandra v.d. Bolsterwijk evm rt mushroom |
||
ee: Pennydale Honeybee mini, vkk, 85 cm |
eei: Milton of Crownbridge evm tunt |
|
eee: Pennydale Goldilocks evm tunt |
Emän puolelta: e Hanneke v.d. Zanneshof* - ei Sjoerd v.d. Teuberhof
Jälkeläiset
synt. 01.02.2020 | minishe-o Fellbury Apricot | isä Zandor v.d. Zanneshof | om. Fellbury Stud |
synt. 04.06.2020 | she-t Fellbury Illusia | isä Hollymoss Nox | om. Fellbury Stud |
synt. 01.12.2020 | she-t Fellbury Whalsay Swan | isä Fellbury Auberon | om. Fellbury Stud |
Kilpailutulokset
VVJ valjakkoajo - 40 sijoitusta
03.09.2019 Fellbury Stud, noviisi koulukoe yksilöille, 2/34 |
11.11.2019 Fellbury Stud, noviisi koulukoe pareille, 3/32 |
Päiväkirja
12.12.2019 Triplaosakoetreeni VVJ-cupia varten
Kirjoitettu Likan kisaajan Liinun näkökulmasta.
Minä olin mennyt ilmoittamaan itseni ja Likan joulukuun VVJ-valjakkoajocupiin ensimmäistä kertaa. Toki olin ennen ollut cupissa, mutta en koskaan aiemmin Likan kanssa. Likka on todella kiva ajaa, vaikka se on muuten luonteeltaan vähän vänkyrä. Pyysin kuitenkin JP:n varmuuden vuoksi kentän laidalle huutelemaan neuvoja, jos meno alkaisi näyttämään ihan päättömältä. Koska cupissa suoritetaan yhdistetty luokka, halusin harjoitella kaikkia osakokeita: koulua, tarkkuutta ja kestävyyttä. Aloittaisimme treenin kentältä ja lopettaisimme sen maraton-osuuteen metsätielle.
Aloitimme Likan kanssa kentällä tyypillisillä koulutehtävillä. Teimme alkulämmittelyt käynti-ravi-siirtymisillä, pysähdyksillä ja taivutuksilla. Likka oli tänään todella ihanalla tuulella: se tuntui kuuntelevan jokaista apuani ja se liikkui kevyesti ja irtonaisesti. Siirtymisten lisäksi rupesimme ottamaan kentän päätyihin pääty-ympyröitä ja pitkille sivuille voltteja ja kiemurauria. JP kannusti minua taivuttamaan Likkaa vielä entistä rohkeammin, se kun on notkea pieni poni ja osaa kulkea vaikka minkälaisessa solmussa.
Helpon kouluosuuden jälkeen siirryimme suoraan tarkkuusosuuteen. JP tuli ystävällisesti kokoamaan kentälle esteitä tötsistä sillä aikaa, kun me otimme Likan kanssa välikäyntejä uralla. Tarkkuusradan malli oli sama kuin aikaisemmassa cupissa, johon olin osallistunut, joten järjestys oli suorastaan syöpynyt takaraivooni – minun ei tarvinnut kuin ohjastajaa ja kannustaa Likkaa eteenpäin. Perusteellisesti tehty koulutreeni alkuun auttoi ehdottomasti Likkaa notkeutumaan ja asettumaan kuulolle, joten tarkkuusrata sujui meiltä kuin leikiten. Pudotimme radan aikana vain yhden pallon, ja sekin johtui JP:n mukaan siitä, että hän oli saattanut asettaa portin liian kapeaksi. Minulle rata kelpasi sellaisenaan, mutta JP vaati vielä meidän yrittävän uudestaan hänen käytyä leventämässä tuota yhtä estettä. Kokeilimme rataa alusta uudestaan, ja onnistuimme sekä parantamaan aikaamme että tekemään täysin puhtaan radan! Likka alkoi jo tässä vaiheessa olemaan todella hikinen, mutta se ei vaikuttanut kuitenkaan väsyneeltä. Todella lupaavaa!
Kävelimme Likan ja JP:n kanssa tallin maratonradalle viimeistä osakoetreeniä varten. Päätimme suorittaa tallin lyhyimmän eli kahden kilometrin radan, koska en halunnut rasittaa Likkaa liikaa tuplatarkkuusradan jälkeen (tosin JP:n mukaan tamma olisi varmasti jaksanut pidemmänkin pätkän). Otimme kestäävysosuuden melko rauhallisesti ravaten ja viimeiset muutama sata metriä annoin Likan painella täyttä laukkaa. JP otti meille aikaa ja selvisimme kahdesta kilometristä vartissa. Tietysti kovemmalla vauhdilla olisimme kirineet aikaa ja kisatilanteessa näin aiomme tehdä. Kaiken kaikkiaan päivän treeni sujui siis todella hyvin ja Likka on ehdottomasti vienyt sydämeni. Ja minä hölmö vielä luulin, että Likka väsähtäisi tästä treenistä. Mitä vielä – kun päästin sen pesun jälkeen pihattoon niin tamma heitti vielä toiset laukkaspurtit aitauksen ympäri!
Kirjoittaja: omistaja
3.6.2020 Likan monet luonteet
Kirjoitettu Likan hoitajan Liinun näkökulmasta.
Likassa samaan aikaan hauskinta ja ärsyttävintä on sen ailahtelevainen luonne. Yhtenä päivänä se on maailman kiltein halipusunalle, ja seuraavana päivänä sen louskuvia hampaita saa väistellä kuin nokkosia metsäkävelyllä. Tämä on sellainen asia, josta minä Likan hoitajana olin jo tietoinen, mutta tänään Likasta paljastui taas ihan uusi puoli. Selvisi, että Likan persoonallisuus saattaa vaihtua jopa kesken päivän, ei pelkästään yön aikana niin kuin aiemmin! Olin pyytänyt tallille koulukaverini Saran. Sara ei ole ollut kauheasti hevosten kanssa tekemisissä, mitä nyt joskus 6-vuotiaana ollut talutusratsastuksessa. Olin tullut tallille jo aamulla ja hoitaessani Likkaa todennut tamman olevan tänään enkelituulella, joten soitin Saralle ja kysyin, että haluaisiko hän tulla hengailemaan minun ja Likan kanssa ja paistatella aurinkoista, +23 asteista päivää. Sara tuli tallille tunnin perästä ja lähdimme kolmistaan niitylle makoilemaan. Pidimme Likkaa riimunnarun perässä, kun se keskittyi tuhoamaan voikukkia. Likka vaikutti niin tyytyväiseltä ja rauhalliselta kuin mahdollista. Hetken aikaa makoiltuamme tajusin, että meillä ei ole juotavaa mukana. Pyysin Saraa pitelemään Likkaa hetken, kun minä kipaisin hakemassa pari vesipulloa tallista. Ajattelin, että mitä draamaa nyt voikukkakedon keskellä syöpöttelevä shettis saisi aikaiseksi. Kuitenkin kun tulin takaisin paikalle vesipullojen kanssa, näin Likan maiskuttelevan kukkia kymmenen metriä kauempana ja Saran seisovan avuttomana paikallaan. ”Se yhtäkkiä näytti vihaista naamaa minulle kun koitin silittää sitä ja sitten se otti ja riuhtaisi ja juoksi karkuun!”. No, onneksi Likka ei sen kauemmas pötkinyt ja saimme otettua sen kiinni ongelmitta, mutta kyllä mokoma taas onnistui yllättämään minut ”monipuolisella” persoonallaan…
Kirjoittaja: omistaja