RIP ✝ Blackton Ebony Rose (20.2.2021)

10.2.2020   Sylvin valmennus

Michael Wellington, yksi Iso-Britannian valjakkoajomestareista, ei ollut helppo saada valmentamaan omalle tallille, sillä miehen aika kului lähinnä maajoukkuevalmennusten ja oman tiukan kilpailuohjelmansa parissa. Oli käynyt kuitenkin niin surkeasti, että Michael oli murtanut oikean kätensä moottoripyöräonnettomuudessa ja oli pakkosairaslomalla kilpailemisesta, joten avoimia valmennuksia putkahteli kuin sieniä sateella ympäri Englantia. Toisen onnettomuus on toisen onni. Luoteis-Englannin Keswickiä siunattiin pitkällä valmennusviikolla, josta perjantai oli pyhitetty noviisitasoisille valjakoille. Sinne tiensä löysin tietenkin läheisen Fellbury Studin Aino Purokivi ponilla Blackton Ebony Rose ja Linda Miller ponilla Kruunun Winnie.

Michael Wellington tunnettiin melko vahvasta Black Countryn murteesta, josta ei tahtonut natiivienglantilainenkaan aina saada selvää, puhumattakaan jos englanti ei ollut äidinkieli. Siksipä Aino Purokivi oli toisinaan kärryillä kuin puulla päähän lyöty, vaikka naisen englanti hyvällä tasolla olikin. Tehtävänä oli keilapujottelu suurella hiekkakentällä, jonne oli laitettu molemmille pitkille sivuille keiloja sopivin välein. Bony ei ollut ihan mielissään siitä, että se oli raahattu tuulisena ja pilvisenä päivänä jonnekin vieraalle kentälle, vieläpä näin himpskatin aikaisin. Tamma oli jo alkuverryyttelyissä haluton ja kiemurteli kuin löysä spagetti, mikä enteili sille tyypillistä ponipukkirodeota. Sellainen nähtiinkin siinä vaiheessa, kun Bonyn ja Ainon vuoro tuli lähteä ensimmäistä kertaa pujottelemaan. Michael katsoi aivan äimän käkenä, kun karvainen kirjava taskuraketti pisti parastaan ja Aino tottuneesti keikkui kärryillä saaden hurjistuneen shettiksen nopeasti aisoihin. Aino hymyili hieman vaivaantuneena valmentajalleen ja kaarsi Bonyn uudelleen kohti keilapujottelua. Tamma töpsötti kireää ravia, mutta suoritti keilat puhtaasti.
"Nyt se painaa aikatavalla ohjalle", Michael kommentoi suoritusta. Muista ulko-ohjan tasainen tuki ja sisäohjalla annat puolipidäte-myötäys-puolipidäte-myötäys. Jos et myötää ollenkaan, poni ei tule vastaan ja lähde pyöristymään sisäkättä kohden."
Valjakko jatkoi matkaansa kentän toisen pitkän sivun keiloille. Valitettavasti kulmassa Bony heittäytyi täysin puupökkelöksi ja kääntymiset tamma suoritti hyyyyviin pitkällä viiveellä. Tämä johti liian pitkiin linjoihin ja kärryt kaatoivat kaksi keiloista.
"Going round the Wrekin", Michael nauroi vahvalla murteellaan. Kun Aino katsoi hämmentyneenä Michaeliin, tämä korjasi, että tarkoitti valjakon ottaneen pitkän ja kuoppaisen tien kohteeseen. "Tammalla taitaa olla luonnetta", Michael tuumi ja ohjasi valjakon kentän toiseen päätyyn tekemään kahdeksikkoa ja odottamaan omaa vuoroaan keiloille.

Onneksi Aino tunsi Bonyn kuin omat taskunsa ja teki keskittyneenä töitä tamman kanssa kahdeksikolla. Senttiäkään ei Aino antanut Bonylle periksi ja hiljalleen poni alkoi pyöristyä ja muuttua herkemmäksi ohjalle. Kun valjakon oma vuoro tuli, lähti Bony samoilla vauhdeilla suoraan kahdeksikolta kohti keiloja ja tanssahteli ne kepeästi ja puhtaasti läpi. Hieman Michael korjasi jälleen Ainon käden tuntumaa, mutta suoritus oli kaikenkaikkiaan kiitettävä. Tietysti keilojen jälkeen Bonyn oli aivan pakko kiskaista ilmoille pari kunnon pukkihyppelyä, mutta jatkoi siitä kuitenkin jälleen kurinalaisessa ravissa. Toisen sivun keilat sujuivat puhtaasti ja kauniisti. Michael nauraa röhötti tamman persoonalliselle olemukselle - tuntui, että vuoroin tammaa ketutti niin maan perhanasti ja toisina hetkinä se korvat hörössä nautti tekemisestä ja oli kuin taivaasta tipahtanut enkeli. Koko valmennusta voisi kuvata parhaiten sanalla ailahteleva, mutta pääasia, että joukkoon mahtui erinomaisia hetkiä, vaikka Bonyn tarjoilemaa kaaostakin tuli aika ajoin nähtyä. Michael antoi erityiskiitoksen Bonyn kuskille Ainolle, joka piti päänsä kylmänä ja naaman peruslukemilla, vaikka Bony esitteli varsin tulikivenkatkuisia liikkeitään.