RIP ✝ Maybecks Sarabi (19.2.2021)
Maybecks Sarabi
Kulomusta shetlanninponitamma, 97 cm
Syntynyt 21.9.2019, rekisterinumero VH19-017-0482
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa JP (VRL-01948), Fellbury Stud
Kouluratsastus- ja valjakkoajopainotteinen / Helppo C, noviisi
Kisaeläkkeellä
Luonnekuvaus
Ruskamäen Stellar on u-p-e-a shettistamma, jota olin ihaillut jo vähintään vuoden päivät nähdessäni tamman Maybeck Studissa. Taisinpa joskus jopa leikillä (?) heittää tammasta ostotarjousta, mutta ymmärrettävästi Bettina ja Amelie eivät moisesta kultakimpaleesta suostuneet luopumaan. Kuukausikaupalla vahtasin Maybeckin kasvattimyyntejä odotellen, että milloin sieltä tulee Stellarista varsaa myyntiin. Syksyllä 2019 päätin, että olin odottanut jo tarpeeksi kauan, ja kysyin rohkeasti tammasta tilausvarsaa meille Fellburyyn. Isäksi suosittelin omaa oriani Robinia. Suureksi iloksi Maybeckin sisarukset näyttivät idealleni vihreää valoa ja näin ollen emänsä lailla hurmaavan kaunis Sarabi saapui talliin.
Sarabista kasvoi iän myötä oikein rauhallinen ja herkkä ponineito. Sarabi ei niinkään ole sellainen hupsu herkkuja hamuileva höpönassu, vaan itseäinen, itseään arvostava neito, jonka kuoren alle ei ihan kuka tahansa pääsekään. Sarabi nauttii ihmisten seurasta vain järkevissä rajoissa - muutamat halit se ottaa kyllä (korvat lerpattaen) vastaan, mutta jos tammaa puunaa ja pusuttelee tuntikaupalla, niin Sarabi kyllä ilmaisee pitkästymisestään avoimesti. Tämä pätee myös muiden ponien seurassa. Hoitaessa Sarabi ei vaadi mitään erityisosaamista tai -toimenpiteitä - se pönöttää paikallaan kuin tatti keskittyen omiin hommiinsa, eli yleensä rehujen rouskutteluun (Sarabi on varmasti maailman hitaimmin syövä shetlanninponi!) Satulointi, suitsiminen ja valjastus sujuvat tämän otuksen kanssa lähes poikkeuksetta ilman mitään ongelmia, siksi Sarabi onkin yleensä se poni jonka avulla perehdytetään vasta-aloittaneet harrastajat ratsun varustamiseen.
Myöskään ratsain tai kärryjen edessä Sarabi ei tee itsestään mitään shetlanninponimaista numeroa. Sarabi on herkkä, älykäs ja nopeasti oppiva poni, jonka kanssa on ilo tehdä töitä. Tämä poni liikkuu kevyesti, on herkkä avuille ja tehtävästä huolimatta kovin miellyttämisenhaluinen. Vaikka Sarabi onkin suhteellisen anteeksiantavainen ja helppo ohjastettava ohjastajansa iästä tai tasosta huolimatta, se ei voi sietää kovakätisiä apuja. Sahaaminen ja äkkinäiset, liian rajut ohjausliikkeet tekevät Sarabista hyvin nopeasti kärttyisen ja vastahakoisen. Loppujen lopuksi saattaa Sarabi esitellä jopa kuuluisan äkkipukkinsa, joka on legendan mukaan saanut jokaisen sellaisen kokeneen ratsastajan tippumaan satulasta. Joka tapauksessa; rauhallinen, lempeäotteinen ratsastaja nauttii Sarabin kanssa työskentelystä aivan takuuvarmasti!
Normaalisti viilinpytyn lailla käyttäytyä Sarabi muuttuu suorastaan jänishousuksi kun sille esitetään traileri. Tuohon kopperoon luimistelevan Sarabin saa yleensä houkutella tusinapäisen ihmislauman, yhden ponikaverin ja kahden kaurakipon avulla. Trailerimatkan Sarabi viettää epätoivoisesti inisten ja kolistellen, ja vihdoin määränpäähän saavuttua rymistää neitokaisemme vapauteen naruista ja muista esteistä sen kummemmin välittämättä. Myös uusissa, tuntemattomissa maisemissa Sarabi muuttuu jännittyneeksi ja säpsyksi, eikä muistuta juuri yhtään sitä omaa, rauhallista koti-itseään. Sarabi hakee turvaa ihmisistä ja kokee myös kaikki tuntemattomat ponit jonkinlaisina vihollisina - kilpakaverit saakin Sarabin kanssa kiertää turvavälin kanssa, sillä ahdistuksissaan Sarabi ei pelkää käyttää takakavioitaan puolustuksekseen.
Kuten aiemmin mainittu, Sarabi ei niinkään ilakoi muiden ponien seurasta. Kesälaitumilla Sarabi on etäinen ja itsenäinen, eikä kovin leikkisä. Se viihtyy usein itsekseen jossain laitumen nurkilla ruohonkorsia trimmaten. Vaikka Sarabi onkin yleisvaikutelmaltaan hieman epäsosiaalinen, siitä kuitenkin voi silloin tällöin huomata pienen innostuksen, kun pitkän, yksin vietetyn tarhailupäivän jälkeen joku iloinen ihminen saapuu hakemaan sen iltapesulle.
Sukuselvitys
i: Huovilan Robin m, 101 cm KTK-III, VVJ-III, KRJ-III |
ii: Mangon Prestige rn, 103 cm |
iii: Mangon Magnum Royale m, 103 cm |
iiii: VIR MVA Ch Nuki Nuki KTK-I trt, 102 cm |
iiie: Papenbeeks Fliss m, 100 cm |
|||
iie: Kaviopolun Nelly m, 97 cm YLA3 |
iiei: Brienwood's Eminence m, 103 cm |
||
iiee: Galatea KTK-III, YLA3, SHLA-III m, 100 cm |
|||
ie: Robina v.d. Zanneshof m, 92 cm VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I, SHLA-I |
iei: Randon vom Liliebloom m, 99 cm Ch, YLA2, SHLA-II |
ieii: Knuffel vom Liliebloom prn, 101 cm |
|
ieie: Nessaja vom Liliebloom m, 98 cm |
|||
iee: Remukylän Riina rtkrj, 92 cm YLA2, SHLA-II |
ieei: Holmebacks Rasmus vkk, 94 cm |
||
ieee: Grungubbens Reika m sb, 85 cm |
|||
e: Ruskamäen Stellar m, 93 cm KTK-III, VVJ-II |
ei: Mangon Ro Dondo m, 103 cm Ch, KTK-II |
eii: Cecam Taz Mania prn, 103 cm KTK-II, VVJ-I, SHLA-I |
eiii: VIR MVA Ch Wantley's Fame Face KTK-II, YLA3, SHLA-II trt, 103 cm |
eiie: Hayes Hill Tara rt, 102 cm |
|||
eie: Kaviopolun Samilla rn, 102 cm |
eiei: Pencocks Hugo trn, 102 cm |
||
eiee: Gall Sydänsuruja rnpäis, 102 cm |
|||
ee: Mangon Southern Snowfall m, 101 cm KTK-III |
eei: Lupauksen Lumimies mrn, 100 cm |
eeii: Green Hill's Devil m, 98 cm |
|
eeie: Snow White km, 98 cm |
|||
eee: Silkin Ajaton m, 103 cm KTK-III |
eeei: Shooting Star m, 100 cm |
||
eeee: Tikkurilan Suomineito YLA3 m, 100 cm |
Jälkeläiset
synt. 24.04.2020 | she-t Fellbury Moon Dancer | isä Mangon Temple Dancer | om. Fellbury Stud |
synt. 24.06.2020 | she-o Fellbury Valentin | isä Päivärinteen Victor | om. Fellbury Stud |
Kilpailutulokset
NJ näyttelyt - 1 serti 18.10.2019 Playground Ponies, 2/12 - irtoSERT (pt. Miia Maria) VVJ valjakkoajo - 40 sijoitusta
12.10.2019 Fellbury Stud, noviisi koulukoe pareille, 4/19 |
KRJ kouluratsastus - 40 sijoitusta
17.10.2019 Fellbury Stud, Helppo C, 1/36 |
Päiväkirja
2.6.2020 Jokainen treeni ei voi olla onnistunut
Kirjoitettu Sarabin kisaajan, Rebeccan, näkökulmasta.Sarabilla oli tänään lievästi sanottuna huono päivä. Olen yleensä tottunut siihen, että Sarabi on yksi niistä poneista, joiden kanssa voi heittää huolet kankkulan kaivoon ja vain istua hymy huulilla kyydissä.
Ja kattia kanssa. Kun saavuimme kentälle, oli paikalla toinen valjakko kävelemässä loppukäyntejä. Olin ohjaamassa Sarabin kentän toiseen päätyyn, mutta Sarabi päätti, että hän kävelee nyt tämän kentällä valmiiksi olevan valjakon takapuolessa kiinni. Koitin saada Sarabiin hyvän ohjastuntuman, mutta tamma väänteli itsensä koko runkonsa mitalta sellaiselle korkkiruuville, etten saanut tamman suuhun minkäänlaista tuntumaa. Hipsuttelin tammaa piiskalla, mutta sen seurauksena Sarabi teki tenkkapoon keskelle kenttää. Meinasin jo kiroilla ääneen, mutta sitten toinen valjakko huikkasi meille poistuvansa kentältä. Olisin halunnut näyttää Sarabille kaapin paikan ihan itse, mutta tammamainen musta taisi voittaa tämän kierroksen.
Alkukäyntien aikana Sarabi oli edelleen jotenkin levottoman tuntuinen eikä tyypillinen oma itsensä. Se alkoi kuitenkin hiljalleen asettua kuulolle. Rupesimme harjoittelemaan siirtymisiä. Sarabin osalta käynnistä raviin siirtymiset sujuivat hyvin, mutta sen sijaan pysähtymiset osuivat harvoin kohdalleen. Sarabi tuntui edelleen kovalta suustaan ja se nosti päätään ja aukoi suutaan aina, kun annoin pysähtymisavut. Otimme runsaasti käynti-ravi siirtymisiä ympäri uraa sekä keskihalkaisijalla, mutta pysähtymiset tuntuivat edelleen tahmeilta. Muutaman fair enough -pysähtymisen jälkeen päätin siirtyä seuraavaan tehtävään.
Vaikka laukka harvoin kuuluu koulukokeeseen, niin päätin tänään treenata sitäkin vähän. Sarabikin tuntui olevan sopivasti sellaisessa mielentilassa, että eteenpäin voi liikkua, mutta hidastaa ei. Valitettavasti siitäkin huolimatta laukannostot tuntuivat menevän aluksi ihan penkin alle. Sarabi nosteli ja heitteli taas päätään ja kiihdytteli kunnon kiitoraviin laukannoston sijasta. Otin aikaa tamman asettamiselle kulmissa ja yritin parhaani mukaan antaa selkeät laukannostoavut, mutta hommasta ei tuntunut tulevan yhtään mitään. Sarabi koitti jopa pukittaa pari kertaa. Päästyämme noin miljoonannen noston jälkeen vihdoin laukan makuun annoin tamman painella tukka putkella kenttää ympäri monta kierrosta. Kuka tietää, milloin ensi kerran saisin laukan nostettua ylipäätään.
Aika tuntui valuneen kuin hiekkana sormien lävitse tässä treenissä, eikä mitään hienoa saatu aikaiseksi. Sen sijaan tuntui, kuin olisimme suorastaan ottaneet takapakkia. Niinhän se kuitenkin on, että jokainen treeni ei voi olla onnistunut. Välillä pitää tuskailla eikä välttämättä edes opi mitään uutta, vaan jää vain pöllämystyneenä ihmettelemään, että oliko vika minussa vai ponissa. Vai molemmissa. Päästin Sarabin vesipesun jälkeen pihattoon ja tamma heitti sellaiset vapautuneet tuuletuspierupukkilaukat, että luulen Sarabilla olleen vain "huono päivä" tänään, ja minä mokoma pakotin sen töihin. Ensi kerralla paremmin.
Kirjoittaja: omistaja