RIP ✝ Fellbury Skip Jive (20.2.2021)

10.11.2019   Crimisin valmennus

Lontoon sateessa ja vilskeessä vietetty viikonloppuloma päättyi visiitille Keswickiin, jonne suuntasin moikkaamaan vanhaa tuttuani JP:tä. Samaan syssyyn valmensin yhtä tallin vakiokisaajista – eihän sitä nyt loisimaan toisteen nurkkiin viittinyt tulla. Ja, noh, enhän minä osannut hevoshommista poissa pysyä lomillakaan. Brittityttö Linda oli kuulemma untuvikompi muihin ohjastajiin verrattuna, mutta sitäkin motivoituneempi. Ohjastettavana naisella oli reipas shetlanninponiori Fellbury Skip Jive. Pienellä mustalla riitti energiaa alkukäynneistä lähtien. Ohjeistinkin Lindaa tekemään paljon pidätteitä sekä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä valmennuksen alkuun. Eikä mennyt kauaa, kun fiksu poniori käänteli jo vinhasti korviaan seuraavaa pienen pientä apua kuulostellen.

"Hyvä, pidä toi tuntuma. Vaadi reaktiota heti", ohjeistin englanniksi. Oli virkistävää päästä valmentamaan Suomen ulkopuolella, toisella kielellä. Skip-orikin oli tyypilliseen pallomahaiseen shetlanninponiin verrattuna oikein solakassa kunnossa. Päivän teemana oli tarkkuusajoa kehittävät tehtävät. Aloitimme koko kentän kokoisella kahdeksikolla, joka ei tuottanut valjakolle minkäänlaisia ongelmia. Niinpä vaikeutimme tehtävää tekemällä kahden sijaan kolme silmukkaa. Reittiä mentiin kaikissa askellajeissa ja myös niin, että askellajia vaihdettiin kunkin uuden silmukan aloituskohdassa. Käynti – ravi – laukka; käynti – ravi – käynti; käynti – laukka – ravi.. Vaihteleva tehtävä oli selkeästi mieluisa niin ohjastajalle kuin ponillekin, joka teki hommia erinomaisella työmoraalilla. Valjakon ollessa sata prosenttia keskittynyt tehtävään, kanavoitui poniorin valtava energia kiitettävään liikkeeseen. Miten paljon voimaa lähtikään pienestä shetlanninponista!

"Excellent", hykertelin tyytyväisenä ja päästin valjakon kävelemään uralle. Kävin tehtyä tehtävää läpi suullisesti. Painotin Lindalle siistien siirtymien ja välittömän apuihin reagoinnin tärkeyttä. Naisesta näki, että hän paloi halusta kehittyä, ja se jos joku lämmitti mieltäni valmentajana – olkoonkin, että kyseessä oli kertaluontoinen valmennus. Jätin valjakon jäähdyttelemään rauhassa ja lähdin itse istumaan iltaa tallinomistajan kanssa, sillä seuraavana aamuna koittaisikin jo kotiinlähdön aika.

11.11.2019   Hazelin valmennus

Saavuttuani Fellbury Studin pihaan huomasin ilokseni, että sää oli suhteellisen leuto ja sopisi varmasti kentälläkin menemiseen. Marraskuu oli tosin jälleen maineensa veroinen - nyt aamulla suurin osa lumesta oli sulanut tiehensä, mutta päivällä olisi tarkoitus sataa räntää. Ajoitukseni saapumiselleni oli ollut kerrankin lähes täydellinen, sillä tallia kohti kävellessäni JP ilmestyi ovensuuhun komean mustan kanssa. "Onpa se hurmaava", sanoin luoden kasvoilleni ystävällisen hymyn ja kurotin silittämään shetlanninponin pehmeää karvaa. "Mitäs sanoisit, jos tänään mentäisiin kentällä?" jatkoin vielä ja katsoin ohjien toisesta päästä kiinni pitävää naista. Tämä kiitteli kehuistani ja nyökytellen kertoi, että kenttä oli ihan hyvässä kunnossa.

Alkuverryttelyt koostuivat lähinnä siirtymistä käynnin ja ravin välillä. Skip liikkui mukavan reippaasti eteenpäin ja taipui näppärästi ympyröilläkin. Kehuttuani valjakkoa pyysin JP:tä tekemään muutaman pysähdyksen ja peruutuksen Skipin kanssa. Ensin käynnissä ja sitten ravissa. Musta ori oli hyvin kuulolla, vaikkei ensimmäinen pysähdys tullutkaan aivan tasajaloin. Seuraavat toistot onnistuivatkin jo hyvin täsmällisesti ja näyttivät näin ulkopuolisen silmin vaivattomilta. "Okei, otetaan sama vielä toiseen suuntaan ja siirrytään sitten tän päivän varsinaisiin tehtäviin", sanoin ja annoin JP:n vaihtaa suuntaa hänen itsensä valitsemalla tavalla.

Kun poni oli lämmitelty kunnolla molempiin suuntiin sekä käynnissä että ravissa, ohjeistin parivaljakkoa siirtymään hetkeksi käyntiin. "Tehdään siis seuraavaksi ihan tavallista kahdeksikkoa laukassa. Yritä aluksi saada Skip liikkumaan mahdollisimman reippaasti. Säilytä kuitenkin tasainen tuntuma suuhun ja rento käsi", selitin tarkkaillen koko ajan ponin ja ohjastajan liikkeitä. Tehtävä lähti sujumaan suhteellisen hyvin. Laukka eteni mukavasti, mutta nopeasta temposta huolimatta poni ei polkenut takajaloillaan kunnolla alleen. "Jos vaan onnistuu, niin voisit kokeilla vähän väistättää sitä suorilla pätkillä. En tiedä huomaatko itse, mutta takapää laahaa nyt vähän laiskasti mukana", huudahdin kentän laidalta. Nainen tekikin työtä käskettyä ja pikkuhiljaa meno parani koko ajan entisestään. Loppuun halusin valjakon suorittavan kahdeksikkoa vielä mahdollisimman hitaassa tahdissa, mutta kuitenkin niin, ettei laukka rikkoontuisi raville. Kokonaisuudessaan päivän tehtävät sujuivat hyvin ja JP:n kasvoilla loisti tyytyväinen, mutta hieman väsynyt hymy, kun lopettelimme valmennuksen.