Oli jälleen kuukausittaisen ponikantakirjan kantakirjaustilaisuuden aika, ja tällä kertaa Huovilasta lähdettiin matkaan kahden ponin voimin: Zetu ja Odin. Sekä Zetu että Odin ovat kilpailleet kevään aikana valjakkoajossa aktiivisesti ja poikkeuksellisen hyvällä menestyksellä (erityisesti Zetun statistiikka on hienolla mallilla), joten ihan ylpeänä nämä hyväkuntoiset oriit sai viedä esitettäväksi. Tuttuun tapaan edellisiltana hinkutettiin sienin ja saippuoin puhtaaksi ponien varusteet, esittäjien vaatteet, sekä tietysti oriit itse. Erityisesti Zetun kanssa vietimme hyvän tovin kimoa karvaa jynssäten, sillä sateisen kevään myötä Zetu oli ottanut kaiken ilon irti mutaisesta tarhastaan. Ilon irti Zetu otti myös pesusta, siinä se tyytyväisenä nautiskeli saippuahieronnasta huulet väpättäen ja pää heiluen. Odinin töppötukalle ei juuri muuta voinut tehdä kuin pestä sen, mutta sen sijaan Zetun liehuletin kampasimme hoitoaineella ja jätimme leteille yöksi, jotta aamulla sieltä paljastuisi hyvin - öh - maskuliiniset kiharat.

Lähdimme aamulla matkaan seitsemän aikaan tallityttöjemme Julian ja Liinun kanssa. Olimme sopineet, että Julia esittäisi Odinin ja Liinu Zetun. Sekä Zetu että Odin ovat käyneet näyttelyissä muutaman kerran elämässään, joten niille ei olisi pitänyt olla mikään shokki juosta esittäjän vierellä edestakaisin tai seisoskella paikallaan tuomarin sörkittävänä pari minuuttia. Rauhallinen Odin ei tosiaan ollut moksiskaan juhlapaikalle saapumisesta, vaan seisoskeli Julian jaloissa kuin uninen ruuna. Ongelmaksi muodostui Zetu, joka oli ilmeisesti aamulla päättänyt, että tänään hänet ja hänen hienon kiharakampauksensa huomaavat kaikki! Tietysti Liinu oli se meidän kokemattomampi esittäjä, ja jo ensimmäisten ravin esittämisharjoitusten aikana Zetu otti vähän lämpöä ja nosti muutaman laukan, vetäen kompuroivaa Liinua perässään varmaan kymmenisen metriä. Kun vielä paikallaan esiintyessä Zetu koitti syödä Liinun sormet välipalaksi, päätimme vaihtaa Julian Zetun esittäjäksi ja antaa Liinulle vaatimattomamman Odinin.

Ponit arvosteltiin tuttuun tapaan maneesissa, ja Zetu oli ensimmäinen esitettävä ponimme. Julia esitti Zetun napakasti ja määrätietoisesti. Zetu yritti aivan selvästi silloin tällöin vähän heittäytyä huumorimieheksi ja pyöriä ympyrää ja maistella Juliankin sormia, mutta onneksi Julia on kokenut oriiden käsittelijä ja yksi luottoesittäjistämme, joten hän ei jäänyt kimon pompoteltavaksi. Julia sai hallittua Zetun hyvin ravissa, ja kun lopulta Zetu päästettiin vapaaksi laukan esitystä varten, se oli menoa se. Enpä ole aikaisemmin nähnyt Zetulta yhtä railakkaita pukkisarjoja ja sekopäisiä kiihdytyksiä. Lopulta poni ei meinannut haluta rauhoittua, joten Zetu piti ottaa kiinni saartamalla se maneesin nurkkaan yhdessä parin muun avustajan kanssa. Tämä nyt ei onneksi ole mikään epätavallinen näky, kun shettisoriin päästää maneesissa vapaaksi, eikä se arvosteluun vaikuttanut. Zetu sai tuomaristolta tasaisen ja hienon pisterivin 19 + 19 + 19 + 18, eli vahva II-palkinto sieltä napsahti! Palkinnoksi Zetu ei saanut suinkaan tallityttöjemme sormia, vaan ihan porkkanaa.

Aamutuimaan kaarroin autoni Huovilan pihaan. Olin ollut Suomessa pari viikkoa, mutta tänään iltapäivällä tarkoituksenani oli lentää takaisin Britteihin pyörittämään oman tallin arkea. Olimme tehneet JP:n kanssa puhelimitse kaupat Karamelli-nimisestä ponista, mutta halusin käydä katsomassa sitä vielä ennen lähtöäni. Poni tosin tulisi vasta myöhemmin perästä. Olin lupautunut myös pitämään lyhyen, mutta tehokkaan valjakkovalmennuksen JP:lle ja tallin uudelle ponille, Zetulle. Päivä aloitettiin juoruamisella ja nauramisella, kunnes lopulta laitoimme Zetun valjaisiin ja kävelimme viidenkymmenen metrin päässä tallista sijaitsevalle kentälle.

JP loikkasi keveästi kärryihin ja antoi oriin kävellä ensin pitkin ohjin. Zetu oli hätäinen ja tipsutti jännityksestä jäykkänä eteenpäin. Jännitys ei johtunut siitä, että ori olisi pelännyt jotakin, vaan siitä, että ponilla oli selkeästi pöllöenergiaa eikä millään malttanut pysyä pöksyissään. Aloitimme lähes heti työskentelyn ravissa. Zeus roikkui kuolaimella ja oikoi jokaisessa kulmassa suorastaan härskisti. Käskin JP:tä tekemään paljon pidätteitä ja lähdimme tekemään kentällä voltteja sekä kahdeksikkoja. Aloitimme isoilla ympyröillä, mutta kierros kierrokselta pyysin JP:tä pienentämään niitä. Pikkuhiljaa ori rentoutui. Se ei enää painanut niin paljon kädelle ja askelkin alkoi irtoamaan.

Nyt kun ori oltiin saatu kunnolla kuulolle, oli aika siirtyä seuraaviin harjoituksiin. Laitoin kentälle kolme estetolppaa kolmion muotoon, joiden välistä oli tarkoitus pujotella eri suuntia hyväksi käyttäen. Ensimmäinen kerta mentiin käynnissä. Zetu käveli tärkeänä pyöreässä muodossa eteenpäin. Käynnissä pujottelu sujui hienosti. JP teki Zetun kanssa hyvät suorat tiet ja osui aina tismalleen keskelle tolppien väliin. Otettiin hieman haastetta ja lähdettiin työstämään ravissa. Ori suoriutui edelleen hyvin, mutta se tosin tuntui taas hieman kiihtyvän, ja tästä syystä yhdestä kurvista tuli hieman liian tiukka ja kärryt osuivat tolppaan kaataen sen. Zetu hieman säikähti ja otti pienen spurtin laukkaa muutaman pukin kera. JP sai orin kuitenkin nopeasti hallintaan ja treeniä jatkettiin. Ori rauhoitettiin tekemällä taas voltteja hetken, jonka jälkeen alettiin suorittaa uudestaan tolppien pujottelua. Ja taitavasti se menikin! Hyvään suoritukseen on aina parasta lopettaa, joten päätimme valmennuksen tältä erää.

Olimme molemmat naiset väsyneitä, mutta onnellisia. Ja olihan orikin saanut itsensä hikeen ja se puuhkutti myös hengästyneenä. Päätimme yhteistuumin lähteä kävelemään loppukäynnit maastoon. Hyppäsin kärryjen kyytiin ja suuntasimme tallin vieressä kulkevalle hiekkatielle. Zetulla ei ollut kiire mihinkään ja se pärski tyytyväisenä. Tämä on hieno ori, josta tulee varmasti vielä loistava kisaponi valjakkoon. Se kaipaa toki vielä paljon treeniä, mutta kovalla työllä JP menestyy Zetun kanssa taatusti.