Mistä näitä söpöjä shettiksiä oikein sikiää! Aikaisemmin valmentamani shettikset Päivärinteessä olivat olleet yhteistyöhalukkuudeltaan melkoisia vastarannankiiskiä, joten kiltisti ja kuuliaisesti liikkuva Veera oli sekä minulle että ohjastajalle ihana hengähdystauko. Olin päättänyt sisällyttää päivän treeniin tötsiä eli treenata Veeran ja JP:n tarkkuutta. Nöyrältä ja mukavalta vaikuttava Veera suoriutui valmennuksesta kunniakkaasti ilman minkäänlaista konstailua - ilmeisesti tamma huomasi, ettei sen ohjastajan kanssa voi pelleilemällä livistää tehtävistään. Vaikka pujoteltavat tötsät kaatuivat muutamaan otteeseen, oli hommassa mukana selkeää yrittämistä, ja toistoilla sekä tarvittaessa muutamalla välin levennyksellä saatiin Veeraan itseluottamusta. Loppua kohden tamma selvitti tehtävän ongelmitta, vaikka tilaa vaunujen ja tötsän välissä oli vain 20 cm. Hienoa!

Saapuessani paikalle pitämään shetlanninponitamma Veeran valmennusta, kohtasin kentän keskellä valjakon, jolla näytti olevan yhteistyöongelmia. Tamma ei millään olisi halunnut kävellä eteenpäin, vaan peruutti vain taaksepäin. Vauhtiin päästyään poni ei taas puolestaan olisi halunnut kävellä pätkääkään suoraan. Neuvoin ohjastajaa vartioimaan piiskalla tamman kylkeä vähän liioitellusti ja pitämään käynnin reippaana. Valmennus aloitettiin asetuksilla keskihalkaisijalla, ja neuvoin ohjastajaa huolehtimaan, että tamma tulisi varmasti suorana tehtävään. Alun shettismäisyyksien unohtuessa ja Veeran alkaessa keskittymään ei tehtävä lopulta tuottanut sen suurempia ongelmia. Seuraavaksi jatkoimme siirtymisillä. Pyysin ensin valjakolta perus käynti-ravi-siirtymisiä ja vaikeutin tehtävää pikkuhiljaa sitten kun homma alkoi luistaa. Lopussa olikin peruutus-ravi-siirtymisten vuoro. Aluksi Veera ei oikein ymmärtänyt raviin siirtymistä, mutta JP:n napakoiden apujen myötä tämäkin alkoi sujumaan parin yrityksen jälkeen. Laukkatyöskentelyä ei tänään treenattu pitkällä kaavalla, teimme ainoastaan muutaman noston. Tämäkään tehtävä ei ollut valjakolle haastava, joten pian oli aika päättää valmennus. Neuvoin ohjastajaa ottamaan loppuveryttelyyn hieman ravia, pitkät rauhalliset loppukäynnit, ja lopuksi suuret kiitokset ponille, joka ei epäilyttävästä alusta huolimatta antautunut shettismäisten vaistojensa vietäväksi.

Tänään valmennettavanani oli tuttu shetlanninponitamma Veera omistajansa JP:n kanssa. Tänään oli tarkoitus harjoteilla valjakkoajon tarkkuuskoetta. Valjakko oli jo kävellyt alkukäynnit sekä ottanut hieman ravia, joten siirryimme heti taivuttelemaan ponia kunnolla. Kokemukseni mukaan Veera oli ihan tyypillinen shetlanninponi, enkä muistanut selvästikään väärin. Veera kuitenkin vertyi ja virkistyi tällä kertaa nopeasti ja taivutteluihin ei tarvinnut uhrata kovinkaan paljoa aikaa. Myöskään ponimaisia jekkuja Veeralla ei vaikuttanut tällä kertaa olevan mielessään.

Alkuveryttelyjen jälkeen aloimme työstämään siksakin muotoista sarjaestettä. Se oli Veeralle hieman vaikeampaa, sillä tamma ei ollut selvästikään tottunut vaihtamaan taivutusta nopeassa tahdissa. Ahkerien toistojen jälkeen alkoi tehtävä lopulta sujua paremmin ohjastajan terävien apujen ansiosta. Harjoittelimme samaa estettä vielä ravissa. Veeralla alkoi tässä vaiheessa olemaan jo vähän liikaa vauhtia, jolloin JP:n kaikki keskittyminen meni ponin pidättämiseen. Teimmekin väliin muutamia temmonvaihteluita ravissa, jotta tamma saataisiin paremmin kuulolle. Nyt tehtäväkin lähti sujumaan paremmin, kun Veera malttoi odottaa.

Lopuksi lähdimme työstämään vähän haastavampaa rataa ravissa. Se oli hieman noviisi-tasoa vaikeampi, mutta valjakolla oli jo niin paljon kokemusta, etten uskonut sen aiheuttavan liikaa vaikeuksia. Ravissa ei ollutkaan juuri ongelmaa, mutta laukassa alkoi ohjastajalla tulla jo kiire apujen kanssa. Treenasimme rauhallisesti vaikeimpia käännöksiä, joten pätkä pätkältä rata alkoi sujua aina vain paremmin. Pyysin valjakkoa tulemaan vielä kerran radan niin sanotussa kisanopeudessa. Muutama pallo putosi, mutta muuten heillä sujui todella hyvin radan vaikeuteen nähden ja kaikki käännökset olivat sujuvan näköisiä. Siihen olikin hyvä lopettaa ja valjakko lähti loppuravailemaan maastoon.