Rocco av Vinterdal

Tänä vuonna ilokseni Keilakunkku järjestettiin pitkästä aikaa myös keväällä! Mukaan kisoihin Vinterdalista lähti parikin minishettistä ja welshiä, mutta ainoana tallin oriedustuksena toimi Rocco. Edustus on ehkä kisatilanteista ja tammoista kuumuvasta Roccosta vähän väärä nimitys, ja odotinkin innolla sitä, miten monipäiväiset kisat vaikuttavat Roccon jaksamiseen - ellei tietysti meitä karsita pois heti ensimmäisenä päivänä.

Ensimmäinen kisapäivä eli perjantai alkoi koulukokeen merkeissä. Lämmittely oli taas kerran yhtä tuskaa kierroksilla käyvän pienin oriin kanssa, mutta eläinlääkäri vakuutti tarkastuksessa kaiken olevan ok, ja että Rocco kyllä varmasti kestää painetta pari päivää. Kouluradalla Rocco olisi ehdottomasti saanut olla maltillisempi ja pysyä paremmin kuulolla myös siinä apua-niin-jännässä tuomaripäädyssä, joka Roccon piti muuten tarkistaa useampaan kertaan tarkasti läpi ennen kuin oli toivoakaan aloittaa suoritus. Jollain ihmeen kaupalla pienistä virheistä huolimatta Rocco suoriutui radasta (ainakin tuomariston mielestä) kiitettävästi ja kipusimme heti toiselle sijalle, jonka myös pidimme itsellämme aina luokan loppuun saakka! Ensimmäisenä Keilakunkkupäivänä juhlistettiin siis Vinterdalin odottamatonta ruusukesijaa.

Toisena osakoepäivänä oli vuorossa maraton. Rocco tuntui selvästi jo hieman uupuneelta jatkuvaan ympäristön tarkkailuun ja pörhistelyyn, mikä on tietysti ongelma johon kuskin on vaikeaa vaikuttaa kun ori on luonteeltaan niin mahtaileva. Laukkasuorilla meidän oli pakko hidastaa tempoa, kun Rocco näytti olevan aivan läpimärkä hiestä ja puuskutus alkoi käydä liian raskaaksi. Loppusijoitus maratonilta oli 26/58, mikä kuitenkin oikeutti kirjavan jatkamaan vielä finaalipäivään.

Viimeisenä päivänä vuorossa oli tarkkuuskoe ja Rocco oli jo valjastusvaiheessa selvästi kaikkensa antanut. Se yritti vielä epätoivoisesti möykätä muille hevosille osoittaakseen asemaansa, mutta radalla se oli jo niin väsynyt ja flegmaattinen että minä tiesin, että meidän taistelu keilakunkkuudesta päättyi tähän. Rata oli hidas ja pari virhepistetäkin rapisi, ja lopullinen sijoituksemme oli 42/52.

Kaiken kaikkiaan Roccon ensimmäinen Keilakunkku oli opettavainen, vaikka suurta menestystä ei meille tullutkaan. Orihan on vielä erittäin nuori, joten iän (ja toivon mukaan viisauden) myötä Rocco voi osata keskittää energiansa muuhunkin kuin machoiluun. Saimme kuitenkin heti ensimmäisestä osakokeesta kotiintuomiseksi upean ruusukkeen, mihin ei ihan jokainen nuori minishettis pystykään!

Kantakirjapalkinnosta huolimatta Rocco ei ole vielä kertaakaan elämänsä aikana käynyt näyttelyissä. Riikan ratsastuskoululla ystävänpäivänä järjestettävä match show näytti sopivalta näyttelyharjoitukselta Roccolle, joten ilmoitin oriin sekä tallin uusimman minitamman Fairyn mukaan karkeloihin. Osallistujia poniluokassa oli 11. Rocco sai arvostelussa parikseen niin ikään shetlanninponioriin, tosin standard-kokoisen sellaisen. Vastusponi oli omaan silmääni erittäin komea ja ryhdikäs, joten ihmetys oli suuri, kun meidän pieni ja huonosti käyttäytyvä rääpäle nappasi kaksikon PUN-ruusukkeen. Rocco siirtyi näin ollen iltapäivän BIS-valintoihin. Yllätykset eivät suinkaan loppuneet siihen - Rocco nimittäin pokasi vielä PUN1-palkinnon kaikista punaisen ruusukkeen ansainneista luokan osallistujista! Päivän kruunasi Roccon palkitseminen koko näyttelyn BIS2-sijalla, mikä tuli ihan täysin puskista. Käytöksensä puolesta Rocco ei tosiaan edustanut mitään shetlanninponien parhaimmistoa jatkuvalla korskunnalla ja hötkynnällään, mutta tässä tapauksessa pelkkä ulkomuoto taisi riittää, ja sehän komealla Roccolla on ihan kohdillaan.