Cecam Roadrunner VVJ-I
Syntynyt 13.7.2010 (11-vuotias), Saksa
Rekisterinumero VH11-017-0031
Valjakkoajopainotteinen / noviisi
Minishetlanninponiori
Punarautias, 82 cm
Kasvattanut Jenni T., Cecam Shetlands
Omistaa JP (VRL-01948), Fellbury Stud
Sukulaiset
| i: Rockall v. Neerwied mini, prt, 85 cm |
ii: Wiske v.d. Leinhof evm tunt |
| ie: Yvonne v.d. Leinhof evm tunt |
|
| e: Tessa v. St. Kersenhof mini, rtkrj, 83 cm |
ei: Sinjeur van Stal Gemet evm tunt |
| ee: Wilma Ylbeos evm tunt |
Jälkeläiset
| synt. 14.5.2021 | minishe-o Rocco av Vinterdal | emä Limit v. Pijnboompit | om. Stuteri Vinterdal | |
| synt. 28.9.2021 | minishe-t Fellbury Desert Rose | emä Primrose Dei | om. Maldwyn | |
| synt. 8.10.2021 | minishe-t Blackton Cherrybeary | emä Keijumäen Minty Nibs | om. Mossbank Stud |
Luonnekuvaus
Rode on Cecam Shetlandsin ensimmäinen minikasvatti ja näin ollen kasvattajalleen erityisen merkityksellinen poni - tämän vuoksi olinkin niin innoissani ja otettu, kun Jenni suostui myymään 10-vuotiaan oriin meille Vinterdaliin maaliskuussa 2021. Jenni kertoi, että nuorena Rode oli hontelo poni, mutta mitä isommaksi ori kasvoi, sitä enemmän sen orimaisuus ja pippurinen luonne tulivat esille.
Rode on luonteeltaan jekutteleva ja suorastaan kiero. Rode tekee hyvin suunniteltuja ja ovelia jekkuja kaikille tallilaisille kuin vanha tekijä. Yksikään ihminen ei pääse Roden kanssa helpolla: tutustuessaan uusiin ihmisiin Rode testaa heti, kuinka helposti ketäkin voi pomotella. Rodella on iso ego ja se näkyy: Rode luulee, että hän voi ohjata ihmisiä kuin sätkynukkeja. Myös Rode on kuitenkin sisimmiltään herkkä halipni, mutta tätä Rode ei paljasta ihan kenelle tahansa. Vain kaikista pisimpään Roden kanssa tekemisissä olleet hoitajat saavat nauttia tämän ponin seurasta ilman pelkoa kepposista heti kun selkänsä kääntää.
Hoitaessa Rode on kärsimätön hosuja. Rode ei jaksaisi millään seisoa paikallaan - edes käytävällä sidottuna Rode ei alistu kohtaloonsa, vaan vänkyröi ja pyörii kuin ankerias hoitajansa käsissä. Kärsimättömänä ponina Roden kaikki raajat heiluvat vähän sinne sun tänne täysin varoittamatta, joten hoitajana Roden takajalkojen ja hännän kohdalla saa olla varovainen. Taluttaessa Rode on energinen sooloilija, mutta napakka komennus pistää Roden ojennukseen - ainakin hetkeksi. Kotona Roden itsepäisyys ilmenee lähinnä vetokilpailuina tarhaan tai talliin, mutta kodin ulkopuolella Rode on niin ylivirittynyt mielenkiintoisesta ympäristöstä, että se tunttuu poukkoilevan aivan nonstoppina narun toisessa päässä. Roden hallintaan vaaditaan vähintäänkin yhtä itsepäinen käsittelijä kuin ori itse on.
Ajaessa Rode tykkää omatoimisesti peruutella, hypähdellä ja muutenkin testailla ohjastajaansa milloin milläkin tavoin. Roden kanssa täytyy osoittaa oma valta-asemansa erittäin jämptisti ja myötätunnottomasti, jotta Rode luovuttaa kuningasleikin ja antaa ohjastajalle myöden. Rode on energinen liikkuja ja sen kanssa ei tarvitse pelätä, että paukut loppuisivat kesken. Roden kanssa ongelmaksi muodostuu pikemminkin oriin turhautuminen joko liian yksinkertaisiin tai liian haastaviin tehtäviin, joista Rode osoittaa mieltään pienillä hypyillä tai suunnanvaihdoksilla. Myös ihan tavalliset asiat, kuten sateenvarjot tai valokuvaajat kentän nurkissa, saattavat yllättäen "järkyttää" Rodea, jos ohjastaja ei anna oriille tarpeeksi tekemistä, tai jos Rode kokee, että häneltä pyydetään liikoja ja avut ovat epäselvät.
Kilpailutulokset
|
VVJ-valjakkoajo vt. 4/3 (1416.78p)
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 p. |
Arvokilpailut - 2 sijoitusta
30.04.2021 VVJ Cup, noviisi yhdistetty yksilöille, 5/43 |
Päiväkirja
11.4.2021 - Kisadebyytti (kirjoittanut omistaja)
Rode on ehtinyt asustella meillä nyt muutaman viikon ajan. Rode on osoittautunut varsinaiseksi pieneksi tuholaiseksi, joten oli korkea aika viedä ori pois kotoota aiheuttamaan tuhoja jollekin toiselle huono-onniselle tallille - ilmoittauduimme siis viikonlopun mittaiseen valjakkoajokilpailuun vieraskarsinapaikkoineen! Minusta tuntuu, että talliapulaisemme hurrasivat ääneen ajaessamme pois tallipihasta Rode trailerin kyydissä.
Kisat, joihin ilmoittauduimme, pidettiin perinteisellä kaavalla: perjantaina koulukoe, lauantaina maraton, ja sunnuntaina tarkkuuskoe. "Mikä osakoe jännittää eniten", kysyi groomini ajellessamme kohti kisapaikkaa, mutta minä en osannut vastata - jokaisessa osakokeessa jännitti joku. Koulukokeessa Roden tylsistyminen ja sitä seuraava temppuilu, maratonissa liian kova vauhti tai ponin metkut esteillä, ja tarkkuuskokeessa ponin ryöstäytyminen käsistä. Oikea kysymys olisikin ollut, että mikä osakoe jännittää vähiten.
Perjantainen koulukoe alkoi juurikin niissä merkeissä, kuin pelkäsin. Käytin lämmittelyyn liikaa aikaa, jolloin Rode alkoi kyllästymään samojen asioiden toistoon. Valkoisten aitojen sisällä Rode alkoikin jo selvästi käydä vastahakoiseksi ja ympyröille kääntymiset alkoivat liian myöhään, kun Rode vastusteli ohjasapuja. Koulukokeen pisteet olivat surkeat, koska avut olivat liian silmiinpistävät ja poni vastahakoinen.
Lauantaina maratonilla Rode selvästi innostui siitä, että koulurata oli jäänyt kauas taakse. Laukka esteiden välille ja esteille saapuessa oli niin kovaa, että minusta tuntui että roikuin ohjaksissa koko painollani ja poni ei siltikään hidastanut vauhtia. Muutama läheltä piti -tilanne kävi kiinteiden esteiden seassa, kun en pidättelyiltäni ehtinyt edes ohjata ponia kunnolla.
Koko farssi pistettiin lopulta pakettiin sunnuntaina tarkkuuskokeessa. Tällä kertaa Rode ei ollut enää niin mahdoton kuin kahtena edellisenä päivänä, mutta hurraamista meidän suorituksessa ei silti ollut. Kokonaiskilpailussa sijoituimme aivan viimeisiksi ja saimme tuliaisiksi kotiin vain pitkän listan kehitysehdotuksia. Ja kotipihassa meitä vastassa oli tietysti pettyneet talliapulaiset, kun Rode palasi kotiin ruunaamattomana.
12.3.2021 - Uutta vanhaa verta (kirjoittanut omistaja)
Maaliskuussa 2021 Vinterdaliin saapui pitkästä aikaa uusia poneja (huom. "pitkästä aikaa" tarkoittaa poniaddiktille muutamaa viikkoa). Tällä kertaa trailerin kyydissä meille ei kuitenkaan saapunut tuontiponilaumaa tai vastavieroitettua varsaa, vaan kaksi yli 10-vuotiasta minishettistä! Kyseessä ovat Cecam Roadrunner sekä Limit v. Pijnboompit, jotka molemmat ostin poniharrastuksen jo lopettaneelta Jenni T:ltä. Olin aivan onnesta sekaisin saadessani itselleni kaksi näin upeasukuista ponia, jotka sopisivat jalostussuunnitelmiini kuin nakutettu. Ihastellessani netissä ponien värejä ja sukuja en kiinnittänyt juuri huomiota ponien luonteisiin, vaikka Jenni varoittelikin, että nämä eivät sitten ole mitään pumpulipäisiä lasten haliponeja. Minä vähät näistä sanoista välitin - eihän cecamilainen tai pijnboompitlainen shettis voi olla huono ostos. Todellisuus iskikin sitten kunnolla päin naamaa, kun sain Roden ja Limen riimunnarut käsiini ponien kuljettajalta. Toisessa kädessä Rode sukkuloi ympyrää ja toisessa kädessä Lime juurtui kavioistaan maahan korvat luimussa. Näin sieluni silmin Jennin piehtaroimassa poneista pulittamassani setelikasassa, kun minä jäin näiden kahden ryökäleen armoille. Ei muuta kuin tervetuloa talliin pikkuponit - katsotaan, miten arki näiden kanssa lähtee käyntiin.