Kruunun Winnie KTK-III, VVJ-I

17.11.2019 - Sigurin valmennus

Winnien valmennuksessa ajattelin yhdistää sekä koulu- että tarkkuusosuutta. Olin laittanut kentälle muutamia portteja, joita hyödyntäisimme päivän kouluohjelmassa. Linda ja Winnie tulivat juuri sovittuna aikana kentälle, ja aloitimme alkulämmittelyt käynti-ravisiirtymisillä.

Lähdimme suoraan lämmittelyistä aloittamaan kouluohjelmaa. Valjakko ravasi tervehdykseen, pysähtyi, ja lähti sitten suuntaamaan ravissa loivalle kiemurauralle. Olin kuitenkin asettanut kiemurauran keskikohtaan portin, joka valjakon tuli kulkea ravissa läpi. Kaksikko suoritti sen täysin ongelmitta ja jatkoi sitten uralla pääty-ympyrälle. Ympyrän jälkeen pitkän sivun puolivälissä siirryttiin käyntiin ja seuraavalla lyhyellä sivulla pysähdyttiin. Winniellä ei ollut mitään ongelmaa pysytellä kuulolla, ja se suoritti kaiken todella tasapainoisesti ja kiltisti. Käynnin jälkeen valjakon tuli nostaa laukka ja tehdä kolmikaarinen kiemuraura, jonka keskimmäiseen kaarteeseen olin myös asettanut portin. Tällä kertaa portille tulo oli huomattavasti vaikeampaa jyrkän käännöksen takia, mutta toistimme kiemurauran niin kauan putkeen, kunnes saimme kolme onnistunutta läpäisyä.

Kiemurauralta valjakko jatkoi jälleen ravissa uraa pitkin, teki pitkällä sivulla ympyrän ja toisella pitkällä sivulla temponlisäyksen. Ohjelman loppuvaiheilla oli myös puoli rata leikkaa, jonka lopussa ennen uralle palaamista oli yksi portti, jonka valjakko suoritti varsin mallikkaasti. Annoin valjakolle hetkeksi aikaa luvan siirtyä käyntiin ja kävin heidän kanssaan ohjelman ongelmakohtia ja pientä hiontaa vaativia osioita läpi. Erityisesti tamman yleisilmettä olisi hyvä saada reippaammaksi ja askeliin enemmän liikettä, ja yhtä lailla ajajalta halusin nähdä enemmän tarkkuutta ja nopeampaa reagointia. Pyysin Lindaa kokoamaan ohjia ja suorittamaan ohjelman uudestaan.

Tällä kertaa ohjelma sujui paljon paremmin, ja myös porttien läpäisyt olivat todella huolellisia. Koska ohjelmassa ei ollut moitittavaa, lähdimme harjoittelemaan vielä hieman helppoja porttiharjoituksia ensin ympyrällä ja sitten ympyräkahdeksikolla.

Linda tuntui olevan alusta asti todella hyvin mukana ympyröillä, ja ne sujuivat kerrassaan hienosti. Kaari pysyi tasaisena läpi tehtävän, eikä suunnan vaihdos kahdeksikolla tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Teimme harjoitusta sekä käynnissä että ravissa, mutta laukkaaminen sai tänään jäädä – kello lähenteli valmennuksen loppua, joten annoin valjakon suorittaa omaan tahtiin loppuverryttelyt ja palata sitten takaisin tallille, kun itse jäin siivoamaan kartioita kentältä.

10.2.2020 - Sylvin valmennus

Michael Wellington, yksi Iso-Britannian valjakkoajomestareista, ei ollut helppo saada valmentamaan omalle tallille, sillä miehen aika kului lähinnä maajoukkuevalmennusten ja oman tiukan kilpailuohjelmansa parissa. Oli käynyt kuitenkin niin surkeasti, että Michael oli murtanut oikean kätensä moottoripyöräonnettomuudessa ja oli pakkosairaslomalla kilpailemisesta, joten avoimia valmennuksia putkahteli kuin sieniä sateella ympäri Englantia. Luoteis-Englannin Keswickiä siunattiin pitkällä valmennusviikolla, josta perjantai oli pyhitetty noviisitasoisille valjakoille. Sinne tiensä löysin tietenkin läheisen Fellbury Studin Aino Purokivi ponilla Blackton Ebony Rose ja Linda Miller ponilla Kruunun Winnie.

Linda Miller oli siitä paremmassa asemassa, että hänen oli hieman helpompi ymmärtää Black Countryn murteella puhuvaa valmentajaansa kuin supisuomalainen Aino. Tietenkin myös Lindan poni Winnie oli kiltti ja nöyrä, toisin kuin samalla kentällä kaaosta aiheuttava Bony. Itseasiassa Winnie oli niin kiltti tossukka, että tuntui lähes hukkuvan maisemaan ravaillessaan hissuksiin alkuverryyttelyissä. Michael pani merkille heti Winnien epätasapainon ja voiman puutteen, joihin halusi ehdottomasti puuttua valmennuksen aikana. Alkulämmöt valjakko sai suorittaa kiertämällä kolmea kartiota vähän samaan tapaan kuin lännenratsastuksen tynnyriratsastuksessa kiertäen aina jokaisen kartion eri suunnasta. Tällöin Winnie tuli jumpattua molempiin suuntiin tasapuolisesti ja se joutuisi töihin vaihtaessaan jatkuvasti suuntaa. Winnien vasen puoli oli hieman jäykempi ja se hyytyi helposti lähtiessään suorittamaan kaarteita vasemmalle.
"Aina, kun se lähtee hyytymään niin muista pyytää Winnietä reippaasti eteenpäin. Sillä ei ole tarpeeksi voimaa, että se pystyisi suoriutumaan tiukoista käännöksistä jos sillä ei ole yhtään vauhtia alla, vaan homma lässähtää ja tyssää siihen", Michael neuvoi. "Jos se ei vastaa ohjaan tai ääniapuun tarpeeksi nopeasti, niin ota piiska mukaan. Sillä voi napauttaa vaikka kärryn etureunaankin, joskus sekin riittää."
Kun Winnie lähti hieman reippaammin eteen, sen vauhti pysyi yllä ja Linda pystyi keskittymään asetuksen hakemiseen. Vaikka Winnie oli nöyrä ja suoritti tasaisesti kaiken siltä pyydetyn, joutui Linda yllättävän usein muistuttamaan Winnietä eteenpäinpyrkimyksen kanssa. Tamma olisi helposti lähtenyt hidastamaan tempoa heti, kun tehtävä alkoi tuntua siitä liian vaikealta.
"Vaikuttaa, että ainakin tänään Winnie on hieman mukavuudenhaluinen ja tarjoilee mielellään sitä helpointa vaihtoehtoa itselleen. Se täytyy nyt vain pistää koville eikä antaa periksi", Michael vaati. "Suorittakaa nyt nuo pitkillä sivuilla olevat keilapujottelut ja muista siinäkin, että ensin on saatava vauhti kohdalleen ja sitten vasta pystyy puuttumaan siihen, kulkeeko poni oikein asetettuna, myötääkö se ja kuinka herkkä se on avuille. Koulukoetta ajatellen askelten lennokkuudesta tai lisätystä ravista tämä poni tuskin tällaisenaan kovin hyvää suoritusta pystyisi tarjoamaan."

Valmennuksen teema tuntui olevan eteenpäin, eteenpäin ja vielä kerran eteenpäin. Kun Winnie vihdoin alkoi kunnolla pistää töppöstä toisen eteen, sen koko olemus muuttui paljon uskottavammaksi. Koska tammalla ei kuitenkaan ollut paljoa voimaa, väsyi se nopeasti ja oli valmennuksen lopulla ihan hien peitossa. Michael antoi kotiläksyksi nummien ja kukkuloiden kiipeilemisen eli voimaharjoittelun, joka helpottaisi tammaa huomattavasti suoriutumaan annetuista tehtävistä.