Fellbury Stud
Etusivu Esittely Toiminta Shetlanninponioriit Shetlanninponitammat

VIR MVA Ch M.B. Maia KTK-II, VVJ-II

✝ RIP 29.4.2018 - 15.12.2022

Syntynyt 29.4.2018, Suomi
Rekisterinumero VH18-017-0281
Valjakkoajopainotteinen / noviisi

Shetlanninponitamma
Musta, 101 cm

Kasvattanut Milja & Kati, Mandelbacke
Omistaa JP (VRL-01948), Fellbury Stud

Sukulaiset

i: Campcroft Mercury
rtpäis, 95 cm
Ch, KTK-III, VVJ-II, SHLA-I
ii: Holcombe Maximus evm
trt, 105 cm
ie: Birchlea Emelie evm
vrtpäis, 100 cm
e: Gabriëlle v.d. Rooshoeve
m, 104 cm
ei: Willem v.d. Rooshoeve evm
m, 105 cm
ee: Zoë v. Grijshoeve evm
m, 99 cm

Jälkeläiset

synt. 04.03.2019 she-t Huovilan Geisha isä Mangon Gimlet om. Mooncloud
synt. 30.04.2019 she-t Huovilan Gaia isä Huovilan Odin om. Fellbury Stud
synt. 17.10.2019 she-o Fellbury Fiddle isä Hollymoss Calvin om. Fellbury Stud
synt. 17.8.2021 she-o Fellbury War Poet isä Kruunun Winston om. Winmour Manor

Luonnekuvaus

Törmäsin sattumoisin muuan tiistai-iltana Mandelbacken kasvattimyynti-ilmoitukseen. Olin ihaillut Mandelbackea jo kauan, mutta en ollut kertaakaan ehtinyt apajille heidän kasvattimyynteihinsä, joten aluksi huomatessani ilmoituksen meinasin suorastaan revetä pelihousuistani. Selattuani myytävät kasvatit läpi tiesin heti, mitkä hevoset minua kiinnostivat: rautias puoliveritamma Harmonie, sekä veikeä, musta shettistamma Maia. Tarjosin rohkeasti kotia molemmille hevosille siinä toivossa, että edes toinen niistä lähtisi minulle, mutta kaikeksi ilokseni sain lopulta molemmat tammat itselleni! Maia hurmasi minut heti kättelyssä tuikkivilla tähtisilmillään, mutta huomion kiinnitti myös se, että Maian isä on minun maahantuomani ori Campcroft Mercury eli Merkkari, jonka sittemmin möin Emmille Valyrian Shetlandsiin. Maian osto oli siis kuin ympyrän sulkeutuminen.

Maia on luonteeltaan tasapainoinen ja säyseä tamma. Se suhtautuu elämään rauhallisesti eikä sillä tunnu koskaan olevan kiire mihinkään. Vaikka Maia onkin tyyni ja melko helposti ennakoitava käytökseltään, se on melko suojelevainen omaa reviiriään kohtaan, eikä tykkää ihmisistä tai poneista jotka tulevat varoittamatta liian lähelle. Tarhassa liian tuttavalliset ponit saavat Maialta usein kyytiä ja ihmisten sopii astella Maian karsinaan rauhallisesti, antaen tammalle hetken haistella kaikki hihat ja taskut läpi. Harjatessa tammaa kannattaa käsitellä silkkihansikkain – erityisesti mahan alta Maia on herkkä, ja liian raju harjaus tai äkillinen satulavyön kiristys saa tamman naaman irveen.

Maia on reipas ja hyvin kuuliainen käyttöponi. Maialla harrastetaan pääosin kärryttelyä ja ohjasajoa, mutta toisinaan se kantaa selässään myös pienempiä sukulaislapsia. Maia on eteenpäinpyrkivä poni ja se liikkuu juuri sopivan reippaasti niin, ettei ohjastajan kaikki keskittyminen mene tamman eteenpäin kannustukseen tai pidättelyihin. Maia ei mielestäni ole kovin tyypillinen shettis: sillä ei koskaan ole temput mielessä eikä se koita vältellä työtä, vaan se kuuntelee aina ohjastajaansa tunnollisesti ja suorittaa kaiken parhaansa mukaan. Maia on hyvin kestävä ja sen kanssa yhdistetty noviisiluokka sujuu nykyään kuin leikiten. Maian vahvuus on ehdottomasti kouluosuus sen kuuliaisuuden ansiosta. Tarkkuuskokeessa Maia usein tiputtaa pallon tai pari, sillä Maia ei välttämättä ole se kaikista nopeimmin reagoiva poni – mutta sentään se liikkuu eteenpäin!

Kilpailutulokset

VVJ-valjakkoajo - vt. 0/3 (0000 p.)

Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 p.
Nopeus ja kestävyys 0.00 p.
Kuuliaisuus ja luonne 0.00 p.
Tahti ja irtonaisuus 0.00 p.
Tarkkuus ja ketteryys 0.00 p.

NJ-näyttelyt - 4 sertiä

31.08.2018 Maybeck Stud, 2/8 - irtoSERT (pt. Miia Maria)
04.09.2018 Maybeck Stud, BIS4 - MVA-SERT (pt. Catia)
23.09.2018 Maybeck Stud, 2/11 - irtoSERT (pt. Catia)
27.06.2020 Safiiritiikeri, BIS9 - MVA-SERT (pt. Terhi)

Päiväkirja

1.3.2019 - Kallis kisastartti

Kirjoitettu Maian kisaajan Liinun näkökulmasta.

Tänään meillä oli meidän ensimmäiset yhteiset kisat Maian kanssa. Me oltiin ilmoittauduttu noviisi-tason koulukokeeseen ja tätä varten oltiin treenattu kovaa ja pitkään. Maia on yksi minun suosikkiponeistani ajaa, koska se pysyy aina niin viileänä ja maltillisena joka tilanteessa. JP vakuutti, että tämän ponin kanssa ei tule mitään ongelmia radalla, ei siis yhtään mitään.

Olimme saapuneet ajoissa kisapaikalle. Starttasin tänään ainoastaan Maian kanssa, vaikka usein kisaan muillakin poneilla. Halusin kuitenkin omistaa tämän päivän vain Maialle. Verryttelimme isolla hiekkakentällä ponin kanssa hartaasti ja Maia tuntui ihan mahtavalta. Se oli hyvin vireä ja notkea. Koska olimme varanneet verkkaan vähän liikaakin aikaa, ajoin lopulta ponin kentältä pois radan viereen odottelemaan vuoroamme. Pyysin siinä joutessani JP:tä tuomaan minulle puhelimeni. Halusin pistää Instagramiin tarinaa tunnelmista ennen meidän ensimmäistä starttia. Tietysti täydellisen kuvakulman ja tekstin ideoinnissa kesti hetki. Yllätyin täysin, kun yhtäkkiä meidät kuulutettiin seuraavaksi radalle. Pistin puhelimen bleiserini taskuun ja ajoin Maian radalle.

Saavuimme radalle ravissa ja pysähdyimme keskelle kenttää alkutervehdykseen. Saatuamme luvan aloittaa minä kannustin Maian liikkeelle. Sitten tapahtui jotain kamalaa. Liikkeelle lähdöstä aiheutuvan nytkähdyksen seurauksena puhelimeni valahti ulos taskustani penkille, liukui penkkiä pitkin kärryn pohjalle ja sitä kautta maahan. P*ska. Kiristelin hampaitani ja koitin kuumeisesti miettiä, että kulkeeko ratamme jossain kohtaa suoraan kännykkäni päältä. Niinhän siinä kävi jo heti toisella kierroksella, että iso pääty-ympyrä kulki maassa makaavan puhelimeni kohdalta. Koitin ohjata Maiaa niin, että puhelin jäisi suoraan kärryjen pyörien väliin. Mutta unohdin tietysti, että Maiahan niitä kärryjä vetää pyörien välissä. Näin ollen ohjasin Maian ravaamaan suoraan puhelimeni päältä, vaikka pyörät eivät luuriin enää koskeneetkaan.

Suoriuduimme radasta loppujen lopuksi ihan hyvin ja pääsimme oikein sijoillekin. Puhelimelleni ei valitettavasti käynyt ihan yhtä onnekkaasti. Siihen tuli näyttöön iso särö ja jouduin kiikuttamaan sen myöhemmin huoltoon. JP kotimatkalla tuhahteli, että nii-in, onko nuorison aina pakko kiikuttaa se kallis puhelin joka paikkaan.

Kirjoittaja: omistaja


30.7.2019 - Uudet kärryt

Minä en ole koskaan ollut hyvä rahan käyttäjä. Tai no, tarkennetaan: olen ihan hyvä rahan käyttäjä, mutta huono säästäjä ja järkeilijä. Ostokseni ovat melkein aina tunnepohjaisia ja minun on usein vaikeaa perustella niitä ystävilleni.

Tällä kertaa kävi niin, että löysin Facebook-ponikrääsäkirppikseltä älyttömän hienot nelipyöräiset valjakkokärryt. Ne olivat todella tyylikkäät, ajan patinoimat kärryt, jotka varmasti saavat ponin kuin ponin näyttämään arvokkaammalta. Hinnan myyjä oli heittänyt varmaan useammalla sadalla yläkanttiin, mutta minä hyökkäsin heti kommentteihin av yv -viesteineni. Pakkohan nuo nyt oli meille saada.

Viikonloppuna hain kärryt Volvoni ja peräkärryni kanssa. Paikan päällä en edes vaivautunut tutkimaan kärryjä kummemmin, mitä nyt vähän silmäilin ja painelin niitä samalla, kun myyjä kehui miten on niin tyylikäs ja upea luomus arvostetulta hevostarvikevalmistajalta. Kotona hilasin kärryt keskelle kenttää ja päätin, että näitä testataan Maian kanssa.

Maia oli tänään ihan oma, mukava itsensä. Tietysti kesken laitumen trimmauksen on tylsä lähteä talliin ja jättää kaverit taakseen, mutta Maia kuitenkin seurasi minua ihan kiltisti tyytyen kohtaloonsa. Puhdistin pienen pölykerroksen ponin päältä, pistin sille suitset päähän ja valjaat niskaan ja sitten lähdimme kentälle. Uudet kärryni olivat varmaan kaksi kertaa Maian kokoiset. Minua vähän hymyilytti pieni poni suorastaan antiikkisten kärryjen edessä. Valjastin Maian kiinni kärryihin, kiipesin kyytiin ja lähdimme matkaan.

Huomasin jo heti ensimetreillä, että kärryt pitivät aivan jumalatonta meteliä vauhdissa. Joka puolelta kuului kirskuvaa nitinää tai pelottavaa kolinaa. Jopa Maia säikähti aluksi kärryistä lähtevää meteliä ja otti vähän reipasta ravia. Rauhoittelin tammaa ja jatkoimme matkaa äänekkäässä käynnissä. Ehdimme ottaa vain vähän voltteja kentällä, kun minun korviani alkoi jo suorastaan vihloa tuo metakka. Maiakin luimisteli vähän väliä. Ajattelin, että no, öljytään koko romu treenin jälkeen. Olin pyytämässä juuri Maialta ravia, kun yhdestä pyörästä kuului yllättäen kova raksahdus. Pysäytin Maian ja kiipesin alas katsomaan: puolet renkaan puolista olivat menneet poikki! En tiedä, miten se on edes mahdollista. Ärsytys oli tietysti melkoinen, kun kärryistä kuitenkin sievoisen summan maksoin, mutta ainakin Maia näytti tyytyväiseltä, kun hetkeksi tuli hiljaista. (Jos totta puhutaan niin näytin minäkin.)

Kirjoittaja: omistaja