Havia DressageHavia Dressage
|
*19.5.2019, Suomi Welsh part bred-tamma (37.5 %) Vaaleanpunarautias, 147 cm Kasvattanut JP, Huovilan Ratsutila Omistaa Havia Dressage (VRL-01948) |
Kilpailee kouluratsastuksessa Saavuttanut 41 KRJ-sijoitusta |
Minä en oikein osaa sanoa, että mitä mieltä olen poneista. Tokihan ne ovat kiistatta maailman söpöimpiä otuksia, mutta miten voivatkaan pienet elukat aiheuttaa niin paljon harmia. Koiranpentuilmeestään ja säihkysilmistään huolimatta Kenza on yksi tallin pahimmista viikareista, jonka erikoinen ajatusmaailma on aina otettava huomioon arjessa. Henkisesti ikuiseksi varsaksi jäänyttä Kenzaa voisi kuvailla kärsimöttämksi huliviliksi, jonka ratsastamiseen tarvitaan rautaiset taidot ja hermot.
Silloin kun minä löydän meidän tallin riiviöponit juoksemasta vapaana pitkin pihaa (ja tätä tapahtuu useammin kun tahtoisin myöntää), tiedän heti ketä osoittaa sormella. Kenzaa. Tämä pieni veijari on sellainen kahlekuningatar ja pakomestari että kaupan kaikki sähkölankaviritelmät on jo kokeiltu läpi ja todettu hyödyttömiksi. Kenza tulee langoista läpi ja karsinan ovestakin se koittaa suunnilleen kiivetä yli. "Pysy paikallaan senkin ryökäle", minun voi myös usein kuulla parahtavan harjatessani tai satuloidessani Kenzaa. Sillä ei ole merkitystä, onko Kenza sidottu kiinni käytävällä vai vapaana karsinassa. Tällä tammalla menojalka vipattaa ja hippaleikki on verissä.
Kenza tuntuu olevan kovin ylpeä itsestään ja näppäryydestään, siksi tamma ei myöskään päästä ratsastajaansa helpolla. Voi miten hauskaa on kiristellä kuskin hermoja seilaamalla edestakaisin kentällä apuja pakoillen. Joudun häpeäkseni myöntämään, että muutamat treenit on jouduttu puhaltamaan poikki Kenzan kanssa, koska tamma ei vaan yksinkertaisesti ole suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Joskus harvoin, kun tähdet ovat oikeassa asennossa taivaalla, toimii Kenza kuitenkin ihan kuin kelpo kouluponi. Ei se mikään supertaituri ole, mutta Kenza on rohkea, määrätietoinen ja energinen poni. Kenzan omanarvontuntoon ei sovi kukkaruukkujen tai sateenvarjojen säikkyminen kisapaikalla, vaan Kenza koittaa aina viimeiseen asti säilyttää arvokkuutensa - vaikka sisäisesti tamma kiljuisikin äitinsä perään. Jotain hyötyä Kenzan pässinpäisyydestä siis on!
| Veniro fwb, rtkm, 167 cm KRJ-I |
Wolf's Valero hann, trt, 165 cm VIP MVA Fn, KTK-I, KRJ-I |
Versense hann, trt, 168 cm KRJ-I |
| Falkentanzer hann, rt, 167 cm |
||
| Rosenhof Rubie trak, rnkm, 169 cm KRJ-I |
Valentin trak, trn, 175 cm KRJ-II |
|
| Rosa trak, mkm, 165 cm KRJ-I |
||
| Huovilan Keira wpb (75 %), vkk, 147 cm VWY-II |
Anfarwol Caregan Ciwt wB, vkk, 135 cm KRJ-II, VWY-II, VWY-C |
Penparc Golden Rock wB, vkk, 134 cm Ch, KTK-II |
| Honeyhill Alma wB, rn, 135 cm |
||
| Huovilan Kendra wpb (50 %), rnpäis, 146 cm KTK-II, KRJ-I, VWY-II |
Penwaig Gellygen wB, rtpäis, 132 cm VWY-III, VWY-C |
|
| Kida fwb, mrn, 158 cm |
"Oletko ihan varma, että haluat tehdä tämän?", kysyi valmentajani varovaisesti noustessani Kenzan selkään KRJ-Cup -aamuna Kuuralehdon verryttelykentän laidalla. Nyökyttelin päätäni määrätietoisesti. Treenit Kenzan kanssa olivat viime aikoina sujuneet melko siedettävästi (lue: en lähtenyt itkua vääntäen kotiin ratsastuksen jälkeen), joten päätin, että nyt on meidän aika osallistua tähän kuukausittaiseen arvokilpailuun. Valmentajani oli tietysti vähän sitä mieltä, että omapa on häpeäsi tuoda tuo keskeneräinen poni näin hienoihin kisoihin, mutta minä olenkin sillä tavalla itsepäinen, että saadessani jonkun päähänpiston minä myös vien sen loppuun.
Verryttely Kenzan kanssa alkoi tutuissa merkeissä, eli valtataistelusta Kenzan luikerrellessa allani kuin ankerias. Pystyin suorastaan kuulemaan valmentajani facepalmin nappikuulokkeen kautta. Hyörittyämme jonkun aikaa verryttelykentällä siksakkia osaavampien ratsukoiden tientukkeena Kenza alkoi viimein myöntyä avuilleni ja näyttää ponilta. Saimme ihan mallikkaan verryttelyn suoritettua ennen ensimmäistä luokkaamme, Helppo B:tä.
Helppo B sujui Kenza-skaalalla mitattuna suorastaan loistavasti. Tamma oli rohkea oma itsensä ja lisäksi noudatin valmentajani neuvoja tarkasti: "nyt et anna sille tuumaakaan periksi kun se on kerrankin nöyrtynyt!" Kaikki tehtävät sujuivat hyvin eikä mitään merkittävää rikkoakaan radalla tullut! Sekä minun että valmentajani (ja varmaan kaikkien meidät verryttelyssä nähneiden ihmisten) leuat tippuivat lattiaan, kun pääsimme lopulta Kenzan kanssa ihan sijoille asti! Okei, viimeiselle sijalle, mutta sijalle silti! Lähdin äärimmäisen luottavin ja jopa rentoutunein mielin kohti seuraavaa luokkaamme eli Helppo A:ta. "Älä anna sen päästä lomamoodiin, pidä poni kuulolla ja lämpimänä myös tauon aikana", neuvoi valmentaja. Pyh ja pah, ajattelin - me olemme nyt Kenzan kanssa yhtä, ei tuon suorituksen jälkeen poni voi minua enää nolata...
Ne viimeiset kuuluisat sanat. Olisi pitänyt kuunnella valmentajaa. Annoin itseni ja Kenzan rentoutua liikaa ennen toista luokkaa, ja saavuimmekin Helppo A-radalle kiistellen Kenzan kanssa siitä, että onko kulmiin ratsastus joku konsepti vai ei. Suorituksen aloitimme reilusti kellon kilahduksen jälkeen ja koko rata meni viimeistä pisaraa myöten penkin alle. Poistuin radalta päihitettynä (Kenza vaikutti lähinnä tyytyväiseltä osoitettuaan taas asemansa kaksikon johtajana) ja suljin heti tulospalvelun puhelimeltani. Sain kuitenkin kuulla myöhemmin ivailua, että mitenkäs te ensin pääsitte palkinnoille ja myöhemmin toisessa luokassa olitte sijalla 157/178?