Llanwenarth Gwael Annwyl

25.9.2022: Ratsutus (kirjoittanut omistaja)

Onnistuin saamaan Annille varattua pienikokoisen nuoren ratsuttajan, joka on tehnyt töitä nimenomaan welshien kanssa lähiseuduilla. Kerroin hänelle, että kyseessä on vanha tamma, jonka aiemmasta kunnosta ja käytöstä ei ole tietoa, ja että tammassa saattaa olla joku häikkä, jota lääkäritkään ei löydä. Ratsastaja tuntui kuuntelevan minua vain toisella korvalla hänen varustellessaan Annia. Ratsukko siirtyi kentälle ja kuski hyppäsi selkään. Hän pyysi Annia eteenpäin, mutta kun ponin reaktio jälleen tuli viiveellä, pyysi hän Annia eteen uudestaan - tällä kertaa kuitenkin raipalla avustaen! Pelästyin ensin, että kaunis ponini hajoaa kuin posliini, mutta yllätyksekseni se lähtikin harppomaan reippaasti eteenpäin ja kaarsi kaulansa kauniisti! Ratsastaja ei enää lopputreenin aikana raippaa tarvinnut, vaan Anni nöyrtyi ja liikkui eteenpäin rentona ja tyytyväisenä välillä jopa korvat hörössä, mitä en ollut aiemmin nähnytkään! Ratsutuksen jälkeen ratsastaja ihmetteli, että mikäs tässä tammassa muka oli vikana, se oli oikein miellyttävä hänen mukaansa. Minä vastasin nolona, että vika ei tainnutkaan olla tammassa, vaan omistajassa...

17.9.2022: Eläinlääkärin käynti - taas (kirjoittanut omistaja)

"Ööh, enkös minä juuri tarkastanut tämän tamman?", kysyi eläinlääkäri saapuessaan tallille tarkastamaan Annia aamuhämärän aikaan. Uninen Anni oli narussa tallikäytävällä eikä vaikuttanut juuri ollenkaan kiinnostuneelta tilanteesta. "No kyllä kyllä, mutta se oli niin outo ratsastaa eilen, että siinä on pakko olla joku vikana!", minä intin. Eläinlääkäri kävi Annin läpi päästä kavioihin röntgenlaittein, stetoskoopein ja käsin, ja lopulta vielä esittelin tamman kaikki askellajit liinassa molempiin suuntiin. Lopulta lääkäri näytti tulleen lopputulokseen: "kuten aiemmin sanoin, tuossa ponissa ei ole mitään vikaa. Itse asiassa se vaikuttaisi olevan ikäistään paremmassa kunnossa." En tahtonut uskoa lääkäriä ja yritin taas inttää vastaan, mutta lääkäri se vain rauhallisesti totesi, että "kai sinä tiesit, että tammasi on 20-vuotias? Ei siinä iässä useimmat ponit ole mitään vauhtihirmuja." Lääkäri jätti minut typertyneenä terveen ponini ja messevän laskun kanssa tallipihalle. Jaahas, mistähän minä saisin seuraavaksi tekemällä tehtyä ongelman, mietin itsekseni.

16.9.2022: Ensimmäinen ratsastuskokeilu (kirjoittanut omistaja)

Anni oli nyt asunut meillä jo reilun kuukauden, mutta en ollut vielä kertaakaan raaskinut kiivetä tamman selkään. Päivä toisensa jälkeen katselin tarhassa omissa maailmoissaan oleilevaa ponia ja mietin, että milloin minä uskaltaisin tuolla ratsastaa ensimmäisen kerran. Suoraan sanoen minua ehkä vähän jännitti, koska tamman ratsastettavuudesta tai kisamenestyksestä ei ollut ajankohtaista tietoa.

Eräänä päivänä minä heräsin aamulla ja lopulta päätin, että tänään minä ratsastan Annilla. Kävin hakemassa itselleni tarhasta jokseenkin vastahakoisen oloisen kimon seniorin, jonka varustelin kaiken maailman pehmustein ja suojin, etten vain sitä rikkoisi. Kiipesin selkään kentällä ja pyysin tammaa eteenpäin. Anni notkahti matkaan varsin vaivalloisesti ja tahmeasti, mutta kuitenkin varman oloisesti. Tuntui siltä, että jokainen pyyntöni tuli rikkinäisen puhelimen kautta, sillä Anni vastasi apuihin joko vähän viiveellä tai tarjoten minulle jotain aivan muuta liikettä. Koska minä pelkään aina pahinta, niin ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että tamma on rikki tai kipeä. Kiipesin pois selästä 20 minuutin jälkeen ja päästin tamman takaisin tarhaan. Soitin heti eläinlääkärille, joka lupasi tulla tekemään tarkistuksen seuraavana päivänä.

16.8.2022: Anni saapui talliin (kirjoittanut omistaja)

Anni oli edellisessä kodissaan jäänyt vähän unohduksiin eikä sen kilpatuloksista tai mistään muistakaan tekemisistä ollut mitään tietoa tamman muuttaessa meille, joten minua syystäkin vähän jännitti odotellessani uuden ponini saapumista. Lähes parikymppinen poni voi olla hoidosta riippuen melkein minkä näköinen tahansa, joten minä tietenkin ehdin käydä päässäni läpi kaikki skenaariot ennen aikojaan mummoutuneesta, aliravitusta reppanasta sporttiseen, kisakentille valmiseen ruusukehaihin. Trailerista purettiin lopulta ulos poni, joka oli jotain näiden kahden ääripään välimaastosta - hieman lihaslaihassa kunnossa Anni oli, mutta sen hyvä rakenne oli selvästi auttanut ponia pysymään muuten näppärän näköisenä. Pienellä työllä tammasta saisi varmasti oikein hienon ikäisekseen! Eläinlääkärimme totesi tamman olevan myös hyvässä kunnossa siihen nähden, että se on todennäköisesti ollut vain oloneuvoksena useita vuosia, ja että sen voisi vielä jopa varsottaakin! Tämä oli tietysti ilouutinen, sillä meillä oli tallissa ihana, myös llanwenarthilainen ori Marsu, jota halusin käyttää jalostukseen.

11.8.2022: Uusi mountain-poni (kirjoittanut omistaja)

Anni-ponin saapuminen meille tapahtui samalla tavalla kuin suunnilleen kaikilla muillakin poneillani - aivan spontaanisti. Huomasin eräänä iltapäivänä, että Llanwenarth Studin ulkoasu oli vaihdettu, ja halusin tietysti tutkia tallin sivut uudestaan läpi. Kasvattilistan vanhimmista poneista silmääni osui tamma, jonka kerrottiin olevan myynnissä. Kyseessä oli jo vähän iäkkäämpi, kohta kahtakymppiä kolkutteleva kimo tamma, jonka viime vuosien seikkailuista ei ollut juuri mitään tietoa. Minulle kuitenkin riitti tieto siitä, että ponin emä oli suuresti ihailemani siitostamma Poed Adalmina. Nyt oli mahdollisuuteni saada emälinjan jatkaja tuosta kaunottaresta! Laitoin kasvattajalle Monalle äkkiä viestiä Annista ja sain pian myöntävän vastauksen! Rupesimme heti Monan kanssa suunnittelemaan ponin siirtoa sekä fyysisesti että byrokraattisesti minun omistuksiini.