|
synt. 30.4.2010, katso ikä (VHKR, täyttänyt 4v 30.8.2010) kasvattanut N. Nord, Nords Stall - omistaa JP (VRL-01948), Awana Farm Iina on kerrassaan vastustamaton - onko yksikään ihminen päässyt kävelemään Iinan ohitse huomaamatta sen tuikkivia, lempeitä nappisilmiä, vaaleanpunaista turpaa ja kurnivaa massua? Tässä on poni, jota on pakko rakastaa. Iina oli muuttaessaan meille jo 17-vuotias, ja onkin aina ollut hieman rauhallisempi tapaus kuin muut. Tämä tamma tuntuu olevan jonkinlainen yksinäinen sielu - se ei liity muiden ponien mellakointiin tai kepposteluihin, mutta sen sydän pakahtuu onnesta, kun ihminen saapuu sen luokse tekemään mitä tahansa. Iina on kiltteyden perikuva ja ystävällisyyden ruumiillistuma. Muistiini ei ole jäänyt yhtäkään hetkeä, jolloin Iinalla ei olisi ollut korvat hörössä. Kuka tahansa, joka ikinä onnistuisi tipahtamaan Iinan selästä, ansaitsisi mitalin. Iina on niin rauhallinen ja varovainen, että sen kanssa ratsastellessa tuntuu kuin olisi joutsenen selässä - tamma kaartaa pitkän, siron kaulansa kaarelle ja astelee hellästi lyhyin, pyörein askelin. Iina on niin kiltti, että kun se edes luulee tuntevansa ratsastajan menettävän tasapainoaan, se pysähtyy. Myöskin jos ennen estettä ratsastaja tuntuu menettävän otteensa, Iina hiljentää ja kävelee esteen ylitse. Maastoesteillä tämä piirre ei ole ehkä kaikista hyödyllisin, eikä kenelläkään ole sydäntä edes näpäistä Iinaa raipalla - näin ollen Iina pärjää menestyksekkäästi vain lahjakkaiden ratsastajien kanssa, jotka osaavat antaa hellliä ja selkeitä apuja sekä istua tasaisesti.
Useimmat muut Awanan connemarat ovat tuotu Briteistä, eivätkä sisällä järin montaa aitoa irlantilaista connemaraa suvussan - toisin kuin Iina, jonka ainoat ei-irlantilaiset sukulaiset ovat sen emä ja emänemä, jotka ovat syntyneet Ruotsissa. Sen sijaan kaikki muut ponit - useimmat vain nimestä päätellenkin - ovat Irlannissa syntyneitä. Yleensä tuonticonnemaroja metsästäessäni etsin ponien sukutauluista vimmatusti Dewford -tai Dun-alkuisia poneja. Miksi sitten valitsin Iinan - vanhan tamman, jolla on ainoastaam yksi metsästämäni nimi sukutaulussaan, ja sekin kolmannessa polvessa? Syy on yksinkertainen: isänisä Cobh Cionaodh. Tämä mustankimo, kookas connemaraori on valloittanut koko Pohjois-Irlannin connemarakasvattajien sydämet. Cionaodh on startannut maastoesteratsastuksessa yli 100 kertaa ja lähes puolet niistä ovat sijoituksia - näyttelymenestyksestä puhumattakaan. Näin ollen myös Iinan isä, Clíomhi Cleos Arcturus, on perinyt loistavat geenit maastoesteille ja ollut pitkiäkin aikoja ranking-listoilla. Nämä tietyt nimet saivat minut tutisemaan jännityksestä, mutta tottahan toki itse Iina ponina oli syy, miksi sydämeni suli täysin.
20.6.2012 Awana Cirio (i. Kinwood's Kenzo)
Huom: alla vain sijoitukset! Tarkastele listaa kaikista Iinan starteista täällä! 01 14.11.2011 MEJ Bairdon, 80cm, 8/94
15. syyskuuta 2012: Chaon mastoestevalmennus Ratsastuskenttä alkoi tuntua jo kodikkaalta, kun taivalsin keskelle kenttää huutamaan jo kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä. Tällä kertaa kentällä odotti valkoinen poni ja tämän hoikka ratsastaja. Poni antoi itsestään käsityksen oikein ”my little ponyna”, ei tarvittaisi kuin sarvi otsaan tai pienet siivet selkään. Ajatus sai minutkin hymyilemään, kun ryhdyin huutelemaan lämmittelyohjeita ratsukolle. Ensin tuttuun tapaan irroteltiin poni, taivuteltiin vähän molempiin suuntiin, ja tulipahan todettua, ettei tätä ratsua paljon tarvitse enempää herkistellä avuille, kun se tuntui nyt jo toimivan niin pienin avuin. Sitten lämmittelyhypyksi pari kavalettia kahdeksikolla, saataisiin laukanvaihtoharjoitukset samalla. Ponitamma vaihtoi hienosti laukat hyppyjen päällä ratsastajan painon mukaan. Itse painotin vielä ratsastajalle katseen tärkeyttä näin herkän ratsun kanssa. Samoin kuin ratsastaja itse saisi hypätä vähän pystymmässä asennossa, eikä maata ponin kaulalla. Tuumasta toimeen, ajattelin kun suuntasimme kohti maastorataa. Kypäräkamera kiinni ja nappi ratsastajalle korvaan ja sitten matkaan. Otimme koko radan käyttöön, vaikka se ensimmäisen esteen jälkeen vaikutti turhalta. Tapahtui juuri niin kuin olin pelännyt, ratsastaja lähti hypyssä liian aikaisin ja liian eteen ja poni hidasti reippaan, tahdikkaan laukkansa käyntiin ja yritti epätoivoisesti astella esteen yli. Heitin teatraalisesti käden silmilleni ja pihistin kiukunsekaisen äännähdyksen mikkiin: ”Sanoinko siitä asennosta jotain?” Pystyin melkein tuntemaan ratsastajan poskille nousseen punan, kun tämä nielaisi ja kannusti Iinan takaisin laukkaan. Toinen hyppy oli jo parempi, vaikka tamma oli yhä epävarma ratsastajastaan ja hidasti hieman laukkaansa. Se kuitenkin hyppäsi laukasta esteen yli ja vieläpä puhtaasti. ”Pystympään, älä lähde hyppyyn niin ajoissa, anna sille ponille aikaa ja tilaa.” Ilmoitin tomerasti mikkiin samalla kun seurasin ratsukon suoritusta läppärini näytöltä. Kiitos nykyteknologialle! Loput radasta sujuivat mallikkaasti, kunhan vain ratsastaja muisti neuvoni ja antoi ponin mennä ensin ja tulla itse perässä. Iinakin oli tyytyväisempi tähän hyppytyyliin ja suoriutui radasta varsin vauhdikkaasti ja mallikkaasti. Olin oikein tyytyväinen ratsukon toimintaan ja päästin nämä jäähdyttelemään. | |||||||||||||||||||||||||||||
|
|