Etusivu Tietoa Jalostusoriit Siitostammat Kasvatus Yhteydenotto
Elitehof
Nederlandse welsh rijpony's

VH20-023-0056 · (VIR MVA Ch) · KTK-II · KRJ-I

Verkenner Coen

s. 18.7.2020 , maahantuonut JP, omistaa JP (VRL-01948), Elitehof
punarautias welsh part bred-ori (NWR 50 %), 148 cm, koulutustaso Helppo A

Pendrwm Ifor
wB, rtkm, 132 cm
Eirhwnllys Aeron
Whitewood Ibis
Candenza xx
xx, trn, 154 cm
Soprano xx
Elodie's Dream xx

Verkenner Coen oli heräteostos, myönnän sen täysin rehellisesti. Minulla ei ollut mitään kokemusta ratsuponien tai part bredien kanssa harrastamisesta, eikä aikeissani koskaan ollutkaan tutustua näihin rotuihin. En silti voinut olla huomaamatta, että aina nähdessäni part bredejä esimerkiksi ratsastuskisoissa, minun sydämeni jätti lyönnin välistä. Tämä tahaton reaktio tuntui aluksi mitättömältä, mutta ajan kuluessa siitä tuli voimakkaampi ja voimakkaampi, kunnes lopulta homma niin kutsutusti eskaloitui siihen, että löysin itseni selaamasta part bredien myynti-ilmoituksia. Hollantilainen Verkenner Coen osui silmääni ja reaktio oli sama kuin aina - paitsi että minusta tuntui, että sydämeni jätti välistä varmaan viisitoista lyöntiä!

Coen on luonteeltaan suorastaan täydellinen, en olisi voinut parempaa ponia toivoa Elitehofin ensimmäiseksi asukkaaksi ja jalostusoriiksi. Kun Coenia kuljettava traileri lipui vihdoin tallipihaan, minä en tiennyt miten päin olla. Itse käyttäytyessäni kuin kuusivuotias jouluaattona asteli Coen elegantisti ulos trailerista. Coen ei ollut moksiskaan minun omituisesta käytöksestäni ja antoi anteeksi kaiken hölmön, mitä innostuspäissäni saatoin vahingossa tehdä - kuten unohtaa kiinnittää narun riimuun tai kiristää satulavyön. Tilaisuudet eivät todellakaan tehneet Coenista varasta, ja se summaakin minusta tämän oriin sisimmän luonteen hienosti: se käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa kuin herrasmies, eikä ala poneilemaan vain huvikseen.

Ratsuna Coen on erittäin tyylikäs ja näyttävä. Kun Coen astelee kilparadalle niin kaikki muu ympärillä tuntuu sumenevan: kilparata valkoisten aitojen sisällä on estradi ja Coen on pääesiintyjä. Coen rakastaa ratsastajansa miellyttämistä ja itsensä likoon pistämistä. Se oppii nopeasti ja osaa tulkita hienosti kaikentasoisia apuja turhautumatta ratsastajaan. Joskus tuntuu siltä, että loppukiitoksen jälkeen aplodit kuuluvat pikemminkin Coenille kuin minulle. Itse varsin keskitasoisena ratsastajana mokailen usein ilman valmentajan läsnäoloa, mutta Coen se vain tuntuu aina ymmärtävän välittömästi, että mitä minä epämääräisillä avuillani pyydän. Ehkäpä meidät on sitten luotu toisillemme.

» Lue sukuselvitys

Jälkeläiset

19.9.2020 wpb-t. Elitehof's Zoë e. Zoethout's Evelien om. Elitehof
4.10.2020 wpb-t. F.G. Berúthiel e. Ponterwyd Lady Beryl om. Fältarv Gård
14.10.2020 wpb-t. Elitehof's Nefertari e. Bloemlief's Nefertiti om. Blumenfeld Ponies
24.11.2020 wpb-o. Elitehof's Coenraad e. Pajumaan Parisienne om. Elitehof
7.3.2021 wpb-o. Elitehof's Celesto e. Zoethout's Evelien om. Wäsby Gård

Kilpailutulokset

KRJ-kouluratsastus

Coen on saavuttanut maksimitasonsa kouluratsastuksessa. Se on startannut 52 kertaa, joista 3 on ollut voittoja ja 3 sijoituksia (sijoitusprosentti 12 %).

NJ-näyttelyt

MVA-SERT @Llanwenarth Stud 28.10.2020 (pt. Miia Maria)
MVA-SERT @Sycamore Ponies 4.4.2021 (pt. Vibaja)
irtoSERT @Ponitila Adina 1.7.2021 (pt. Jannica)
irtoSERT @Ponitila Adina 25.8.2021 (pt. Jannica)

Päiväkirjamerkinnät

28.10.2020: Coenin ensimmäiset näyttelyt (kirjoittanut omistaja)

Halloweenin aikoihin 2020 osallistuimme Coenin kanssa oriin ensimmäisiin näyttelyihin. Näyttelyt järjestettiin Llanwenarth Studissa Walesissa osana suurta Coed County Fair-tapahtumaa. Paikalle oli taatusti tulossa kymmeniä ja kymmeniä welshponeja sekä runsaasti yleisöä. Näyttelyssä oli peräti 11 luokkaa kaikille welsh-sektioille! Tapahtuman suuruudesta huolimatta lähdin itse näyttelyihin melko rennoin mielin - olen kiertänyt Coenin kanssa jo niin paljon kisoja, että voin luottaa oriin osaavan käyttäytyä edukseen.

Coen osallistui yksinomaan part bred-oreille suunnattuun näyttelyluokkaan. Kehässä oli meidän lisäksemme seitsemän muuta part bred-oria, mikä oli enemmän kuin mitä olin koskaan ennen nähnyt - kyseessä kun ei ole mikään supersuosittu rotu. En kuitenkaan ehtinyt kehässä paljon muiden poneja pällistellä, sillä tahdoin olla jatkuvasti varma, että Coen esiintyi edukseen. Asettelinkin ponia seisomaan kauniisti ja ryhdikkäästi silloinkin, kun ei ollut meidän vuoro olla arvioitavana. Coenia ei tarvinnut kuitenkaan paljon kannustaa esiintymään, Coen nimittäin tuntui olevan niin kiinnostunut ympäristöstään, että se seisoi korvat hörössä, pää pystyssä ja silmät suurina ilman käskyäkin.

Kehän lopuksi kävelimme ympyrää muiden osallistujien kanssa, kun tuomari valikoi suosikkinsa. Kun tuomari pyysi minua ja Coenia jonon ensimmäisiksi, minulta meinasi tippua leuka maahan. Ikuisena pessimistinä tietysti ajattelin, että eiköhän se nosta vielä jonkun toisen sieltä meidän edelle, mutta lopulta tuomari ohjasi meidät kaikki kaartoon kehän keskelle ja olimme edelleen Coenin kanssa jonon ensimmäisiä. En meinannut uskoa tätä - Coenin ensimmäinen näyttely ja luokkovoitto plakkarissa! Onneksi Coenin luokka oli käytännössä päivän viimeisiä, niin meidän ei tarvinnut kauaa odotella BIS-kehää. BIS-kehässä menestys ei ollut yhtä hohdokasta, sillä meidät tiputettiin pois heti ensimmäisenä. En ole silti lainkaan pettynyt: BIS10-titteli ja muotovalioserti ovat ihan loistava saavutus ensimmäisistä näyttelyistä!

9.9.2020: Kouluponi estekisoissa (kirjoittanut omistaja)

"Kaikki käy -poni" on ehkä tylsin ja geneerisin kuvaus mistään hevosesta ikinä. Siitäkin huolimatta se on paras termi kuvaamaan Coenia. Coen on alusta asti kuljettanut minua selässään kuin kukkaa kämmenellä ja se on aina ymmärtänyt kaikki apuni, vaikka en ole itsekään ollut ihan varma, että mitenhän tämä apu oikeasti annetaan. Minusta tuntuu, että esteratsastus on paljon helpompaa - sen kun vaan painellaan täysiä, ponihan ne esteet hyppää, siinä ei tarvita muuta kuin vähän ohjasapuja, eikö niin?

No, minä kerran mielijohteesta ilmoitin meidät pieniin estekisoihin Coenin kanssa. Valmentajani pudisteli päätään nolona, ja sanoi, että onnea matkaan vaan. Me treenasimme Coenin kanssa viikkotolkulla kotona esteitä ja homma tuntui sujuvan kuin tanssi.

Kisapäivä koitti eräänä lämpimänä ja aurinkoisena syyskuisena lauantaipäivänä. Saapuessamme kisapaikalle huomasin heti, että minä ja Coen emme oikein sopineet joukkoon. Ympärillämme kuhisi esteratsukoita joilla oli päällään vimpan päälle kaiken maailman haarniskat, apuohjat ja värikoordinoidut korvahuput ja suojat, kun taas minä kouluponini kanssa olin sonnustautunut "tyylikkäästi" mustaan ja valkoiseen. Coenilla oli selässään yleissatula (koska en minä koulusatulallakaan voinut osallistua) ja ihan tavalliset suitset ja ohjat, ei mitään martingaaleja tai muita virityksiä. "Eihän tämä välineurheilua ole", totesin Coenille, kun lähdimme verryttelyyn.

Katsellessani muiden ratsukoiden menoa esteradalla minua alkoi vähän hirvittää. Kaikki juniorit poneineen siellä painelivat esteiden välillä täyttä päätä ja tekivät niin tiukkoja käännöksiä, että hiekka pöllysi. Kun tuli meidän vuoro astella areenalle, niin vaivaiset 60 cm esteet tuntuivat yhtäkkiä kasvavan kaksinkertaisiksi. "Ihan rauhassa, soo soo, hyvin se menee", minä rauhoittelin itseäni - onneksi minulla oli allani maailman luotettavin ratsu. Coen tuntui olevan aivan hölmistynyt nähdessään esteillä täytetyn kisakentän, ori kun oli tähän mennessä tottunut kirjaimin ja kukin somisteltuun tyhjään kouluareenaan. No, lähdimme suorittamaan, hitaasti mutta varmasti. Vaikka minulla olikin täysi luotto Coeniin, niin en uskaltanut ottaa mitään kiitolaukkaa tai tehdä tiukkoja oikoteitä seuraavalle esteelle - mehän olimme tulleet vain ottamaan taukoa kouluratsastuksen haasteista. Ratamme oli lopulta täysin puhdas, mutta aika oli niin hidas, että minusta tuntui kaikkien tuijottavan meitä vihaisesti kelloa mulkoillen (minäkö muka liioittelija). Sijoituimme luokan keskivaiheille eli palkintojenjako jäi tällä kertaa välistä, mutta kokemus oli erittäin virkistävä ja hauska. Seuraavalla viikolla minulla tuntui olevan aivan uutta puhtia palata viilaamaan niitä samaisia koulukiemuroita, joiden kanssa olin aiemmin kamppaillut.