Blackton Wilfred

Fred on nykyään jo 6-vuotias, mutta ikäänsä nähden minusta tuntuu, että ori on saavuttanut jo hienoja asioita. Ensin Fredin viime kesänä saavuttama ensimmäinen kantakirjapalkinto ylitti kaikki odotukset. Seuraavaksi huomasimmekin jo, että Fred on myös maksimitasollaan valjakkoajossa hienolla 25% sijoittumistodennäköisyydellä. Aikuisten ponien näyttelyluokissa emme ole vielä Fredin kanssa käyneet, sillä NJ-näyttelyissä on ollut viime aikona hyvin vähän luokkia minishetlanninponeille. Toiveenahan on vielä joskus saada Fredille joku NJ:n meriitti ja sitten aikanaan VVJ:n laatuarvostelupalkinto.

Mahtavimmat uutiset Fredin kannalta ovat kuitenkin peräisin vuoden vaihteen ajoilta: Fred on astunut ensimmäiset tammansa! Joulukuun lopussa oma tammamme Kakku asutettiin Fredillä. Tammikuun puolella Milja otti yhteyttä meihin ja tiedusteli, josko hänen minitammansa Birdie voisi tulla meille kylään astutushommiin. Sekä Kakku että Birdie ultrattiin tiineiksi Fredistä ja jään malttamattomana odottelemaan, millaisia poneja kiltti ja komea Fred jättää jälkeensä. Kakun varsaa odotellaan syntyväksi helmikuussa ja Birdien huhtikuussa 2021.

Elokuussa Fredin kisaura päästiin viimein aloittamaan. Olin odottanut Fredillä kisaamista oikeastaan aika innolla, sillä kotona Fred on yksi meidän mukavimmista ajoponeista. Heti elokuun ensimmäisenä viikonloppuna me matkustimme pieniin seuratason valjakkoajokisoihin toiseen kaupunkiin. Matkustaminenhan ei ollut Fredille mikään uusi juttu, koska sen kanssa on jo käyty näyttelyissä varsana. Tällä kertaa Fred sai kuitenkin trailerista poistuttuaan heti peräänsä kärryt, mitä aiemmin ei ole tapahtunut - eikä reipas Fred ollut asiasta moksiskaan.

Ensimmäisissä kisoissa Fredistä sai olla ainoastaan ylpeä. Vaikka nuorella oriilla olisi ollut kaikki oikeus jännittyä uudesta tilanteesta, sujui ajaminen kisapaikalla aivan yhtä jouhevasti kuin kotonakin. Heti ottaessa ohjat käteen Fred sulki ulkomaailman pois ja keskittyi työntekoon. Välillä joku muu verkka-alueella innostuva valjakko saattoi häiritä Fredin keskittymistä, mutta vain hetkellisesti. Kisa-areenalle astelimme itsevarmasti ja rauhallisesti. Fred suoritti radan hienosti kyttäilemättä pieniä vihreitä miehiä tai panikoimatta jäätyään yksin valkoisten aitojen sisään. Sijoille emme lopulta suorituksellamme päässeet - se olisikin ollut hurja saavutus - mutta pisteet olivat joka tapauksessa hyvät ensikertalaiselle ja jään odottamaan innolla seuraavaa starttia!

Tänään kävimme Fredin ja Cameronin kanssa match show'ssa. Match show järjestettiin Sysälässä ihanan aurinkoisena huhtikuisena päivänä. Shetlanninponien luokka alkoi vasta kahdeltatoista, mutta me saavuimme pelipaikalle jo kymmeneltä opettelemaan yleistä käyttäytymistä. Cameron ja Fred on tarkoitus alkaa tarhaamaan yhdessä kesäkuusta alkaen, joten kaikki luottamus mitä näiden kahden välille voidaan etukäteen rakentaa on pelkkää voittoa. Siinä missä Cameronin kanssa lähdimme mätsäriin melko luottavaisin mielin, niin Fredille reissu oli pelkästään kokemuksen kartuttamista tulevia näyttelyitä ja kisoja varten. Fred oli aluksi melko järkyttyneen oloinen yllättävästä maisemanvaihdosta, mutta onneksi jokseenkin tuttu ponikaveri sekä esittäjät pitivät nuorikon pelihousuissaan. Arvostelussa Fred oli vähän vaikea saada seisomaan aloillaan, kun poni kiemurteli ja kääntyili käsissäni pystyäkseen nähdä kaiken jännittävän ympärillään. Tuomari onneksi ymmärsi tämän olevan nuorelta oriilta täysin odotettavaa käytöstä. Fredin pari arvostelussa oli kaunis hiirakko tamma Pipsa, jonka uskoin vievän voiton mennen tullen. Kaikkien yllätykseksi meidän pahimmassa teinirimpulaiässä oleva Fred palkittiin kuitenkin punaisella ruusukkeella! Sen pidemmälle palkitsemisissa Fred ei odotettavasti päässyt, mutta Cameron palkittiin shettisten PUN2-palkinnolla, häviten ainoastaan koko näyttelyn BIS-ponille. Fredin palkinto oli kuitenkin kuumempi puheenaihe tallilla reissun jälkeen, sillä se todellakin tuli täysin puskista!

Fred täytti hiljattain vuoden. Kasvaessaan vähän vanhemmaksi Fredin persoona on ehdottomasti alkanut tulla esiin. Varsana Fred oli kasvattajansa mukaan vähän ujo – sellainen pieni sievä seinäruusu, josta ei koskaan aiheutunut harmia. Uskon, että sellainen Fred tulee olemaan pohjimmiltaan lopun ikänsäkin, mutta nuori ori on myös viime aikoina paljastanut leikkisän puolensa. Fred on se poni, joka jaksaa telmiä pihaton jumppapallon kanssa aamusta iltaan ja kerjätä hoitajaltaan pusuja joka välissä. Muiden ponien kanssa Fred on kuitenkin edelleen vähän varautunut, kenties se on meidän huomaamattamme saanut pienenä kyytiä joltain pomottelevammalta ponilta. Tarkoituksena olisi tarhata Fred yhdessä Cameronin kanssa kesästä alkaen, mutta jos ponien dynamiikat eivät kohtaa, niin meidän täytyy kehitellä joku toinen järjestely.

Koska Fred on niin hyvätapainen, olemme ilmoittaneet sen pariinkin näyttelyyn kevään aikana. Olemme menossa kahteen NJ-näyttelyyn sekä yhteen match show’hun. Lisäksi korviimme on kantautunut tieto, että myös Fredin emä on kantakirjattu hiljattain hienosti II-palkinnolla! Tämä tarkoittaa, että Fred on kantakirjakelpoinen. Suunnitelmissa on siis viedä Fred kantakirjattavaksi tänä kesänä, kun poni on vähän vanhempi ja kehittyneempi.