Wilhelm av Vinterdal

Willen valjakkoajoura oli nopeasti paketissa. Ensimmäiset kisat Willen kanssa startattiin maaliskuussa 2021, ja minä ajattelin, että meillä olisi edessämme pitkä ja kivinen tie palkintopallille. Ja mitä vielä - Willen kanssa maksimitason saavuttamiseen riitti vaivaiset 12 starttia, joista muuten jokainen oli voitto! Wille yllätti todellakin koko talliporukan menestyksellään heti ensimmäisestä lähtömerkistä alkaen. Kun otetaan huomioon vielä se, että Willen isällä ei ole startin starttia lajista, niin ruunikkoa rölliämme uskaltaa ihan luvan kanssa kehua lahjakkaaksi.

Maksimitason saavuttamisen jälkeen Wille jäi lomalle aktiivisesta kisaamisesta, mitä nyt muutamissa cupeissa ollaan käyty pyörähtämässä, mutta käytännössä ori on siis toiminut jalostusoriina, näyttelyponina, metsälenkkivankkurina ja oloneuvoksena useamman vuoden elämästään. Vuonna 2022 meillä on kuitenkin vihdoin suunnitelmia oriille: valjakkoajojaoksen laatuarvostelu! Jos olisin julistanut moisen suunnitelman Willen ollessa vielä kuriton varsa, olisin saanut varmasti pitkiä ja kysyviä katseita osakseni, mutta nyt aikuisena Wille on kirjaimellisesti osoittautunut yhdeksi meidän parhaaksi ajoponiksi, joten lajilaatuarvostelu on suorastaan pakollinen etappi!

Laatuarvostelusuunnitelmien myötä minä päätin pitkästä aikaa ajaa Willellä, ja vielä ihan kentällä kouluohjelmaa harjoitellen, eikä metsätiellä puolipitkin ohjin kuten yleensä. Vaikka Willen viimeisestä kunnon treenistä onkin aikaa kauemmin kuin tahtoisin myöntää, tuntui ori heti samalta osaavalta itseltään kun lyhensin ohjastuntumaa. Harjoittelimme kulmia, kolmikaarista kiemurauraa sekä otimme myös lyhyitä pätkiä koottua ravia. Kokoaminen on aina ollut Willelle haastavinta, siinä missä lisätty ravi taas lähtee aina kuin tykin suusta pitkänä ja reippaasti. Pienestä reenistämme minulle jäi oikein positiivinen fiilis ja ennen kaikkea kiitollinen olo tästä pienestä veijarista, joka on niin mukava ajaa (tallikäyttäytyminen sun muu sitten erikseen, heh).

Kesäkuun loppupuolella päätimme ihan huvin vuoksi viedä Willen match show'hun Lukariksen Hevoskeskukseen. Näyttelypäivä oli kuuma ja helteinen, joten sekä Wille että minä olimme jo lämmittelyiden jälkeen varsin nuukahtaneita. Tämä toisaalta ei ollut se kaikista huonoin asia Willeä esittäessä, sillä yleensä energinen Wille on lähes mahdoton seisottaa aloillaan. Nyt porottavan auringon alla Willekään ei jaksanut sukkuloida ympäriinsä jatkuvasti. Wille arvosteltiin poikkeuksellisesti "kolmen hevosen parina", ja sattumoisin kaksi muuta hevosta parissamme olivat tammoja. Alkukeväällä tilanne olisi varmasti ollut minulle työläs, rasittava ja nolo, mutta nyt tuntui siltä, että helle oli pehmentänyt Willen pään lisäksi myös sen hormoonit, eikä Wille jaksanut muutamaa hirnahdusta pidempään häiritä näitä tammoja. Palkinnoksi luokasta Wille sai punaisen eli parhaimman ruusukkeen, ja siirryimme näin ollen punaisten ruusukkeiden saaneiden parhaiden valintaan. Loppujen lopuksi punaiset voitti hieno mustankirjava puoliveritamma meidän kolmikosta, ja Wille palkittiin PUN2-palkinnolla. BIS-kehään asti emme siis tällä kertaa päässeet, mutta saimme kuitenkin kotiintuomiseksi monta hienoa ruusuketta sekä kokemuksen hieman helpommin käsiteltävästä Willestä. (Ruusukkeet © Lithy)

Yleensä itsepäisesti käyttäytyä poneja ei kannata suoriltaan leimata hankaliksi, tai pistää koko rodulle negatiivista leimaa. Shetlanninponihan on luonteeltaan erittäin älykäs ja "shettismäisyydet" ovat usein syntyjään siitä, että nämä ponit oppivat huonoja tapoja nopeasti tilaisuuden tullen. Esimerkiksi runsas herkkujen syöttäminen suoraan kädestä johtaa siihen, että poni alkaa kokeilemaan rajojaan aina ihmisen lähellä, jospa sillä saisi nameja vähän nopeammin. Ensin hamutaan, sitten napsitaan vähän hampailla, lopulta saatetaan jopa alkaa puremaan.

Jaa miten tämä liittyy Willeen? No, Wille on tunnetusti yksi meidän tallin "shettismäisimmistä" shettiksistä. Otan tästä tietysti kaiken vastuun - minä itse kun päästin jokseenkin osaamattoman avomieheni sekä kummityttöni käsittelemään Willeä, toisinaan vähän selkäni takanakin. Wille tuntui sitten jotain kautta oppineen tästä, että tulemalla liikaa iholle voi saavuttaa haluamansa - ruokaa, hellyyttä, tai omaa rauhaa. Wille tuntuukin pitävän avomiestä lähinnä vitsinä eikä ota hänen käskyjään oikein kuuleviin korviinsa. Tämä liittyy toki edelleen siihen, ettei miehelläni ole lauman johtaja-asemaa Willen silmissä. Itseäni Wille on aina kunnioittanut kohtuullisesti ja saan ponin käyttäytymään sen verran siedettävästi että sen uskaltanee viedä julkiselle paikallekin jonain päivänä, mutta kyllähän se on edelleen ikävää, että Wille oppi nuoruudestaan tällaisia röyhkeitä tapoja. Toisaalta, jos mietitään asiaa positiiviselta kannalta, niin tämän vain tarkoittaa että Wille on älykäs shetlanninponi, kun see on oppinut nopeasti kaikenlaista (mutta ehkä enemmän pahassa kuin hyvässä).